tiistai 24. heinäkuuta 2012

Perunoita ja parsakaalia

Tänään otin omasta puutarhasta ensimmäiset perunat. Olivat jo ihan ison kananmunan kokoisia - pienempiäkin on syöty. Ja hyviä olivat. Myös ensimmäisen parsakaalin söin. tänä vuonna eivät ötökät ole syöneet niiden lehtiä, mutta nyt alimmaiset lehdet ovat keltaisia.
Kaikki muut kasvavat edelleen hyvin, mutta salaatti on niukkaa. Sinnikkäästi olen kuitenkin pysytellyt oman maan salaateissa.
Ilma on ollut edelleen vähintäänkin kosteaa. Välillä muutamana päivänä aurinkoakin, mutta viileää aina. Kosteus on tietysti hyväksi, mutta esimerkiksi kesäkurpitsat kaipaavat selvästi lämpöä. Ja pavut ovat kumman haileita, ehkä liian runsas vesi on vienyt maasta ravinteet. Niille en sentään antanut lisälannoitetta kuten kesäkurpitsoille ja kesäkukille.
Miljoonakellot voivat hyvin, mutta samettiruusut ovat pieniä ja kituliaan näköisiä vaikka kukkivatkin, niille annoin lannoitetta. Se ainoa säilynyt verenpisara voi hyvin mutta ei kuki vielä, nuppuja on. Steviat voivat hyvin terassin pöydällä. Puutarhaan viedyistä toinen on hengissä ja näkyy kasvavankin, toinen kuoli.
Viileä kesä on pitkittänyt pionien kukintaa. Nyt vasta alkavat viimeisetkin kuihtua. Ja ruusut alkavat kukkia. Tänään raivasin polkua ruusupenkkien luo. Ruusut ovat olleet rikkaruohojen vallassa, kun ei ole tarvinnut edes kastelupolkua niiden luo tehdä. Hyvin kuitenkin voivat. Vanhat ruusut alkavat kukkia, tänä keväänä istutetut eivät vielä. 

torstai 12. heinäkuuta 2012

Sataa, sataa

Vaihdoin minäkin blogini tänne, kun vuodatus ei näytä toimivan, Jouduin vaihtamaan otsikkoa kokonaan, kun entinen (malva.vuodatus.net) ei ollut saatavilla.
En kyllä oikein ymmärrä, miten ohjauduin heti tähän vanhaan tiliin ja nimimerkkiin, vaikka en ole nyt googleen kirjautuneena ja tietokoneen pitäisi olla puhdas vanhoista evästeistä, kun se on juuri uusittu kokonaan. Enkä ole tällä juuri googlen osoitetta käyttänyt, mutta kai sitten. Äh, googlen selain chromehan mulla on käytössä...

Mutta siis asiaan eli puutarhaan ja pihaan. Periaatteeni kun todella on se, minkä otsikoksi laitoin, luonto kasvattaa. Nyt vähän liikaakin, sillä joka päivä on tullut vettä - enemmän tai vähemmän. Ja ilma on kostea. Eikä aurinkoa näy kuin vilaukselta. Viime viikko oli sentään kaunis ja aurinkoinen ja sain nauttia ja ihailla pionieni kukista, yritänpä laittaa niistä kuvia tähän.
 Näitä kukkia taisi olla parhaimmillaan kuusi.

 Tämä pioni on vanhin ja jo monena vuonna kukkinut upeasti, parikymmentä kukkaa.

 Tämä taisi kukkia ensimmäistä kertaa, yksi ainoa kukka, joka oikeasta on paljon tummenmman punainen, mutta meni  heti iltahämärissä suppuun, niin etten saanut hyvää kuvaa.

 Ja tämä oli tuoksuva kaunotar.

Viimeiseksi näytti jääneen ensimmäiseksi  - pari viikkoa ennen muita - kukkinut pioni, joka teki tavan mukaan vain kolme kukkaa.
Minulla pitäisi olla jossakin tallella pionien nimet eli lajit, mutta ovat jossakin liian hyvässä tallessa, ehkä joskus löytyvät.
Pionien lisäksi ovat iloa tuoneet päivänkakkarat, lupiinit ja monet muut luonnon kukat. Viimeksi ketoneilikka, joka näkyy taas kasvavna ja kukkivat pihassa entisellä paikallaan. 
Ja puutarhassa (minulle puutarha tarkoittaa hyötykasvitarhaa) kasvavat tietysti rikkaruohot hienosti, mutta kyllä kaikki muukin - paitsi salaatti. Vain pieni pätkä on kunnolla kasvussa, ja sekin baby leafia eli pienilehtistä. Salaattien suhteen on pieni arvoitus, kylvin porkkanapenkin päätteeksi jotakin muuta, kun porkkanasiemenet loppuivat. Kun sinne alkoi nousta kasvustoa, muistelin kylväneeni sinne salaattia ja söin, vaikka vähän ihmettelin pyöreitä lehtiä. Mutta ajattelin sen olevan parsasalaattia, joka on minulle uusi lajike. Mutta sisaren luona käydessäni selvisi, ettei se ole parsasalaattia. Nyt en enää uskalla syödä tätä tuntematonta, odottelen vain, selviäisikö sen kasvaessa, mistä on kyse.
Tiistaina kävin mansikoita poimimassa ja parikymmentä litraa laitoin pakkaseen. Viikonvaihteessa varmaan toinen satsi, toivottavasti sade ei kaikkia pahenna.
Omastakin maasta löysin yllättäen ainakin puoli litraa hyvä ja isoja mansikoita.