Syksy tuli

Nyt on sitten syksy tullut, toissayö oli ensimmäinen hallayö. Myös viime yönä lämpötila pyöri nolla vaiheilla, mutta pilvet taisivat estää enimmät pakkaset. Pavut ovat mustana ja kesäkurpitsa. Samoin kukat kärsineet. Piti suojata jättiverenpisarat, koska ne alkavat vasta nyt kukkia (nuppuja on runsaasti), mutta jätin viimeistelyt eli peittelyn myöhempään iltaan ja unohdin koko jutun. Samettikukat näyttävät ainakin vielä kukkivan kaunnisti.
Perunat nostin eilen, ei niitä paljoa tullut, mutta olivat yllättävästi kasvaneet, vaikka varret olivat menneet jo ajat sitten. Katselin toista porkkapenkkiä ja ihmettelin, että vaikka mielestäni sen harvensin, siltä ei kuitenkaan näyttänyt. Ehkä osa siemenistä iti vasta harvennuksen jälkeen.
Taase menee pari ilta kokouksiin ja sitten vielä mummuttelua, joten sadonkorjuu jäänee ensi viikkoon. Mutta säänkin odotetaan taas hiukan lämpiävän.
Tänäänkin lämpö jäänee päivälläkin alle kymmenen asteen. Eilen ja toissapäivänä lämmitin paitisi tietysti keittiön hellan, myös työhuoneen uunin. Eilen hellalla kiehui myös taas annos omenasosetta sarioloista. Nyt kun ne alkavat olla kypsiä, ne ovat turhankin makeita soseeseen. Täytynee hakea Antonovkia seuraksi.

Taas kesä

Tämä viikko on ollut sään puolesta kuin kesä (lähes). Lämmintä parikymmentä astetta ja aurinko paistaa. Syksystä kertoo kyllä se, että aamut ovat kosteita ja sumuisia ja tietysti myös aikaisin tuleva viileä ja pimeä ilta.
Marjat on todella poimuttu, mustaherukkapensaatkin ovat tyhjiä - yleensä olen saanut hakea herukoita aamupuuron päälle vielä myöhään syksyyn, mutta nyt on pitäny tyytyä viime syksyn omenasoseeseen. Kesän marjoja en ole vielä raaskinut käyttää.
Omenasoseet onkin hyvä käyttää pois, uuden aineksia kyllä riittää.

Sariola -puu on niin täynnä, että pelkään oksien katkeilevan. Sokerimiiroista on jo suuri osa syöty.  Antovokiakin tulee runsaasti ja siihen kymmenen vuotta sitten istutettuun kääpiöpuuhun, jonka olen jo jättänyt oman onnensa nojaan, tulee kolme omenaa. Sokerimiiroja tippuu myös maahan ja muurahaiset ovat innokkaina niiden kimpussa, moista en ole ennen havainnut.

Uusiakin omenapuita olen istuttanut: Maikki lähemmäksi kasvitarhaa ja Punakaneli vattujen viereen. Maikin vieressä kasvaa karannut japaninruusukvitteni, jossa on myös muutama hdelmä. Ehkä laitan ne omenasoseen sekaan.

Tyrnejä ei paljon tullut ja vähistäkin ehti osa pahentua ennen kuin älysin poimia ne. Yllättävän nopeasti menivät, sillä osa oli kuitenkin vielä raakoja. Pakkasessa pari minigrip pussia.

Mehua olen hiukan keittänyt, punaherukoista ei paljon irronnut, niin pieniä olivat, mustia ja mansikoita odottaa vielä niitä viileitä syysilmoja.

Parsakaalit ovat jo paremman näköisiä, mutta eivät taida ehtiä tuottaa syötävää. Lehtikaalit ovat upeita ja niitä aina heittelen mudien kasvisten joukkoon paistinpannulle. Kesäkurpitsasatokin jää melko pieneksi, vaikka tänä aamuna löysin yllättäen pari aika isoa kurpitsaa. Niistä saa hyvää pehmikettä omenasoseeseen.

Sadekausi herätteli pihanurmikonkin, niin että leikkasin sen loppuviikolla. Ruohon olen jo osittain käyttänyt tyhjien penkkien (sipuli, peruna) katteeksi estämään edes hiukan rikkaruohojen kasvua.

Luonnon kukat ovat jo kuihtuneet, mutta ainakin samettikukat ovat vielä voimissaan.

Ja Peace -ruusukin tuottaa aina uusia kukkia

Kesää ja mehustusta

Tein muutama päivä sitten pitkän ja perusteellisen postauksen, mutta ilmeisesti nettiyhteys katkesi pahaan aikaan, koska mitään ei näy. Yritetään nyt uudelleen.

Marjat on siis poimittu (paitsi puolukat). Puskat ovat tyhjiä. Mehustus  sen sijaan ei vielä ole loppunut. Viime viikolla keitin pari maijallista ja tänään yhden. Punaisista ei paljon mehu kertynyt, mutta mustista enemmän. Pakkasessa on vielä mustaherukoita, mansikoita ja vadelmiakin mehustukseen.

Edelleen luvataan lämmintä, parikymmentä astetta.  Tänään satoi, siksi mehustus. Täytynee odottaa seuraavaa sadepäivää, jotta hellan lämmitys tuntuu järkevältä. Kun sää kuivuu, täytyy jatkaa klapien vientiä liiteriin, niitä on vielä hiukan pihassa, vaikka lähes joka päviä olen muutaman sylillisen sisään vienyt kuivia kasan päältä.

Yleensä olen pitkälle syksyyn saanut mustaherukoita puuron päälle, mutta nyt se ei onnistu. Onneksi on löytynyt viimevuotisia omenasosetta, kesän marjoihin en vielä ole tohtinut koskea. Hyvä onkin käyttää omensoseet loppuun, sillä materiaalia soseeseen on kyllä taas tulossa. Sariolassa on omenia niin, että pelkään oksien katkeavan. Sokerimiirojakin on mukavasti molemmissa puissa ja siinä kauan sitten ostetussa kääpiöpuussa, jonka olen jo jättänyt omana onnensa nojaan, on kolme omenaa.

Maahan pudonneiden omenien kimpussa on ollut innokkaita muurahaisia, mitä en ole ennen huomannut.

Omenapuita olen ostanut ja istuttanut lisääkin. Maikki juuresmaan viereen ja punakaneli vadelmien viereen kuihtuneen tilallle. Maikin vieressä kasvaneessa ruusukvittenissäkin on muutama hedelmä, täytynee lisätä ne omenasoseeseen.

Tyrnisato jäi hyvin pieneksi. Kun rupesin niitä poimimaan, osa olikin jo yllättäen ylikypsiä ja haljenneita.  (Mehiläiset tms asialla?) Ja niistä kun sitten poimin, osa oli vielä raakoja!

Parsakaaleja ei taida tulla yhtään, lehtikaalit ovat voimissaan ja niitä olen aina heitellyt juuresten joukkoon paistinpannulle. Ehkä kannattaa siirtyä kokonaan lehtikaaleihin ja ostaa parsakaalit kaupasta ja torilta.

Luonnonkukat ovat kuihtuneet, mutta onneksi ruusut ja samettikukat vielä kukkivat.