Syyskylvöt

Tänään on ollut lokakuun lopun lämpimin päivä 50 vuoteen, Kokemäellä mitattu virallisesti 14,1 astetta, etelätuuli on ollut voimakas. Oli siis hyvä aika tehdä syyskylvöt eli istuttaa talvivalkosipulit ja kylvää hiukan porkkanoita kokeeksi. Porkkanoiden päälle suositeltiin harsoa, mutta kylvin ne penkkiin, jossa on oli katteena ruohosilppua, joten siirsin silpun taas takaisin katteeksi kylvön jälkeen. Myös talvivalkosipuit saivat ruohokatteen.
Muutama kukkasipuli taitaa myös odottaa vielä jossakin (kun muistaisi missä). Huomenna voisi kaivaa ne maahan.
Vaikka nyt on lämmintä, viikko sitten taisi olla pakkasta. (Itse olin Kyproksella 23 asteen lämmössä).
Pakkasta oli vielä viime keskiviikkona kun palasin. Torstaina kun hain puutarhasta porkkanoita ja punajuuria, maa oli jäässä, mutta sain sentään pari porkkanaa irti. Nyt maa on jo sula ja juurekset ovat edelleen hyviä.
Puutarhassa olivat taas peurat (kauriit) vierailleet. Mansikan lehdet oli syöty, niin että vain varret olivat pystyssä. Myös lehtikaalit ovat kelvanneet ja parsakaalit (siis niiden lehdet, kukintojahan ei niin koskaan tullut). Ja omenpuuta oli taidettu taas hukan pureskella.

Nyt on tärkeimmät syystyöt tehty, vielä on muutama kukkaruukku pihassa, mutta en raaski viedä vihreitä kasveja pois. Ja yksi mansikka on vielä kukassa. Mansikat ehkä kannatta viedä ruukkuneen tai ilman maahan talvehtimaan, jotta ensi vuonna saisi satoa.
Ja vielä kuvan syyskeltaisesta tammestani.

syksy jatkuu

Syksy on jatkunut lämpimänä ja toivottavasti jatkuu sellaisena edelleen. Sitkeä flunssa on estänyt ulkotyöt ja tulossa on vielä viikon matka ulkomaille lämpimään (ennuste + 28, huh!), joten ihan heti ei töihin pääse.
Tärkein tekemätön homma on kompostin tyhjennys talvea varten. (mutta ehkä jo huomenna). Maassa on veilä hiukan porkkanoita ja punajuuria, purjoa ja lehtikaalta. Porkkanoista on kyllä suurin osa jo pakkasessa, loput jätin heti syötäviksi. Myös punjauuria olen ahkerasti syönyt. Muutaman purjon jo pilkoin pakkaseen, eikä niitä paljoa ole. Olisi pitänyt kasata juurelle multaa, ruohoa tms, nyt syötävä osa on lyhyt.
Omenia ole soseuttanut sen minkä olen jaksanut ja ehtinyt. Ja tietysti syönyt. Nyt laitoin myös hiukan Antonovkia odottamaan loppusyksyä, taitavat nekin kypsyä hyviksi syöntiomenoiksi.
Uusille omenpuille kävi köpelösti. Peurat (kauriit) ehtivät ennen kuin sain hankittua karkottimia. Mutta jos juuret säästyvät myyriltä, haitta ei ole suuri, hidastaa vain kasvua. Myyriä varten olen jo istuttanut tuoksusipuleita juurille ja täytyy vielä hankkia paristot karkottimeen. Ja ehkä kaivaa veilä hiuksiakin juurelle.
Keväällä hankin taimille pienen kasvatuslaatikon ja juuri kun olin korjaamassa sitä pois, tajusin, että se hyvä hallasuoja. Niinpä yksi samettikukkaruukku on jaksanut seillä hyvin ja verenpisarakin on yltynyt siellä jopa kukkimaan - ensimmäistä kertaa. Kesällä sitä haittasi ensin kylmyys, sitten kuivuus ja sitten ehkä veilä märkyys!

Kuvat on otettu uudella puhelimella, enkä saanut tuota samettikukkien kuva käntymään. Viimeisenä on malva, joka sekin kukkii vielä muutamssa varressa.