sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Vielä porkkanoita

Kylmän kauden jälkeen päästiin taas normaaleihin lämpötiloihin. Maa oli ehtinyt jäätyä pinnalta, mutta suli viimeistään vesisateessa. Pikkuhiljaa olen tehnyt syystöitä ja istuttanut talvivalkosipulit.
Koko syksyn olen syönyt ja kuorinut ja keittänyt ja pakastanut porkkanoita. Luulin jo, että kaikki porkkanat on syöty tai pakastettu, mutta kun eilen menin kääntämään porkkanapenkkejä, eikös vain löytynyt vielä yksi unohtunut penkin pää. Nyt on sitten taas porkkanoita odottamassa käsittelyä!
Eilen todella käänsinkin hiukan kasvmaalla. Pihassa purkeissa kasvaneet mansikat istutin puutarhaa, tarkoitus on tehdä ensi kesänä lisää mansikkamaata (ja porkkanoita vähemmän).
Ja tyhjensin talvikompostin, se pakollinen syystyö on siis hoidettu. Kesäkompostin viimeistely on kyllä tekemättä. Toivottavasti ensi viikolla on aikaa, sillä tämä viikko meni paperitöihin ja kokouksiin.
Eilen ennen saunaa jopa pesin kukkaruutkin lämpimällä shampoovedellä. Tosin orvokit ovat vielä pihassa ja miljoonakello.
Omenia on vielä eteisessä puoli korillista. Saa nähdä, jaksanko kuivattaa omenaviipaleita niin kuin olen suunnitellut. Yhden kattilallisen sosetta tein tällä viikolla. Omenien käsittely on hidasta ja hankalaa, kun niissä on niin paljon madon tai toukkien käytäviä. Tosin eilen jopa läysin yhden täysin puhtaan omenan!
Katselin huolestuneena huonovointista "mummun puuta" ja mietin olenko vahingoittanut sitä pahastakin sukkahousulla. Joskus vuosia sitten laitoin sen juurelle jänisten varalle sukkahousua, enkä ottanut sitä heti kesäksi pois. Nyt katselin taas, miten juurella on varressa selvästi kapeampi kohta, jossa myös kuori on kai mädäntynyt, eli pelkään, ettei siitä pääse ravinteet ylöspäin.  Toivottavasti puu siitä kohenee. Juurella on ainakin myyränkarkotin. Toivottavasti sen tärinä ei haittaa juuria.
Mutta lehtikaali ei pakkasesta piittaa, kasvaa kauniina edelleen. Haen siitä aina pari lehteä lähes joka aterialle ja jonkin verran olen kuivannut kuivurissa.
Persiljoita otin nipun kuivumaan hellan pellin varteen. Kuivurin 40 astettakin oli  liikaa, mustuivat.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Kylmää

Viimeksi kirjoitin, että syksy on ollut lämmin. Mutta sitten tuli kylmä kausi. Eli tämän viikon sää on ollut kaunis, mutta kylmä. Öisin kunnolla pakkasta, ainakin viisi astetta ja päivällä auringon paisteesta huolimatta lämmintä vajaa 10 astetta.
Niinpä tuli kiire kaivaa ensin loput perunat (löysin muutaman), punajuuret ja lantut ylös. Porkkanoista viimeiset kaivoin jo jäätyneestä maasta.
Samoin otin omenoita puusta korillisen, yritin valita isoimmat ja parhaat. Omenapuu näyttää edelleen lähes kesäiseltä, lehdetkin ovat vielä vihreitä (kaukaa katsoen) ja yläoksat punaisia omenia täynnä.
Pakkanen on yllättänyt luonnonkin. Puissa on vielä jäätyneitä lehtiä.
Vaikka siirsin verenpisarat taimilavaan ja laitoin yöksi fleecehuovan päälle, ne paleltuivat. Olisi pitänyt edes yksi nostaa eteiseen ja koittaa vaikka säilyttää yli talven. Ehkä ensi syksynä. Orvokit ovat vielä kukassa.
Porkkanat on jo saatu pakkaseen (tai hiukan on vielä pussittamatta). Niitä tuli paljon, onpahan syötävää talveksi. Osan aion viedä tyttären perheelle, saavat mummun luomuporkkanoita. Vähät punajuuret keitetty kuorineen, tarkoitus on pienentää ne ja tehdä sallattia ja laittaa vaikka osa pakkaseen sallattiainekseksi.
Omenat on käsittelemättä. Muutaman purkin sosetta olen jo aiemmin tehnyt, ehkä vielä muutaman. Hain muutaman antonovkankin sitä varten ja johonkin satsiin voisi tietysti laittaa tyrniä antamaan makua. Tuoreinakin olen tietysti niitä syönyt, aina välillä löytää sellaisenkin, jonka voi syödä kokonaan.  Mutta ihan tuosta vaan ei niitä voi haukata, aina pitää olla veitsi kädessä, jotta saa puhtaan palan.
Jossain sanottiin, että jäätyneistäkin omenista voi tehdä sosetta, katsotaan mitä jaksan ja viitsin.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tekemistä riitttää

Syksy on ollut tähän asti melko lämmin. Vain yksi pakkasyö, niin että kesäkurpitsat ovat paleltuneet. Ne ovat tainneet kärsiä kylmästä koko kesän, sillä sato jäi pieneksi.
Myös valkosipulien sato jäi todella pieneksi. Talvivalkosipuleista juuri ja juuri riittää seimentä, mutta muutoin siemen on ostettava.
En tiedä mistä perunat ovat kärsineet, mutta Siiklejä ei taida tulla edes sitä määrää, kuin istutin. Viimeksin sain kaivaa pitkään, ennen kuin löytyi yksi "pesä" jossa oli perunoita niin kuin niitä yleensä on. Myyriä aina epäilen, mutta en ole löytänyt yhtään perunaa, jossa olisi myyrän hampaan jäljet näkyvissä. Vielä on pieni pala kaivamatta.
Porkkanoita on kyllä tullut ja hiukan olen niitä paitsi syönyt, niin myös laittanut pakkaseen. Mutta kuorimista ja keittämistä riittää edelleen.
Lehtikaalit ovat tietysti edelleen komeita, niitä olen hiukan lahjoitellutkin. Ja ostin kuivurin, jotta saan niitä kuivattua. Yhden satsin kuivasin, mutta ovat edelleen kuivurissa.
Yskä, väsymys (ja laiskuus) ovat vaivanneet sadonkorjuuta.
Maassa on siis vielä porkkanoita, punajuuria (pieniä) nauriita (samoin pieniä), purjoja ja edelleen myös pinaattia (kuivaus? pakkasessakin on) ja persiljaa (hiukan kuivattu)
Pakastin oli jo aivan täynnä marjoja, mutta pidin yhden keittopäivän ja keitin kaksi maijallista, jotka vein sisarelle. Se antoi hiukan tilaa, mutta keittämistä on edelleen.
Puolukoitakin olen hiukan poiminut. Sisaren mökillä menimme puolukkaan, mutta seillä on myös mustikoita niin paljon, että pakko oli ottaa nekin talteen.


Samoin kävi, kun hain puolukoita kotoa metsätien varrelta. Mutta aivan tien toiselta puolen löysin puolukoita, niin että niitä leinee pari litraa pakkasessa plus edellisvuotiset lisäksi. Viimeksi poimittuja en ole saanut laitettua pakastimeen, vaan olen ottanut kannusta aina kourallisen aamupuuron päälle. Tyrnien lisäksi. Tyrnjeä tulikin tänä vuonna ihan mukavasti.
Omenia on Sariola täynnä, mutta ovat pihlajamarjakoin jäljilta rumia ja reikäisiä. Eivätkä taida olla viellä täysn kypsiäkään. Syöminen on hankalaa, koska täytyy aina veitsellä ottaa esiin puhtaimmat palat. Edellisvuotisia on pakkasessa, mutta ehkä lisää keitän, kunhan joudan ja viitsin. 
Muutama ruusu on ilahduttanut syksylläkin.










Valkoisen ruusun siirsin kesällä uuteen paikkaan ja vahingossa katkaisin juuret lähes kokonaan. Ensin se näytti kuolevan, mutta sitten kuitenkin yksi verso lähti kasvamaan ja lopulta tuli tämä kaunis ruusu. Peace (niin luulen) ei ehtinyt kukaksi asti, se täytyy siirtää aurinkoisempaan paikkaan ensi kesänä.



Portulakat kukkivat edelleen, vaikka taisin kerran katkoa nuput, kun luulin niitä kuihtuneiksi kukiksi. Samoin orvokit kukkivat vielä.



Pienet orvokit leikkasin kesällä ja sain ne sillä tavalla kukkimaan kauniisti uudelleen. Yksi auringonkukka nousi puukasan pohjaan kukkimaan vielä syyskuussa, Pari on vielä nupussa, saa nähdä ehtivätkö auki. Verenpisarat ovat taas taimilavassa suojassa ja voivat siellä hyvin, lisää kukka varmaan tulossa. Ensi viikoksi on luvassa pakkasöitä, täytyy muistaa peittää lava.