Nyt kevät vähitellen

Talvi on jatkunut näihin päiviin saakka. Viime viikolla jo paistoi aurinko lämpimästi sulattaen lunta ja eilen oli peräti 10 astetta lämmintä. Illalla alkoi sataa ja koko päivä on ollut harmaa, lämmintä vain muutama aste.
Mutta kevät tuli, ensimmäinen krookus ehti eilen kukkaan, vaikka vartta se ei ehtinyt kasvattaa. Joskus vähälumisempina vuosinä ensimmäinen krookus on kukkinut jo kuukausi aikaisemmin.

Mutta kevät tuli oikeastaan jo viime keskiviikkona

Eli taimitilaus tuli ja hain postista. Tilauksessa oli

• 3 jättiverenpisaraa
• 5 mansikkaa
• yht 11 miljoonakelloa (3+8)
• 24 petuniaa
• 4 toreniaa, uutta minulla
• 5 rusokkia
• ja muistaakseni tilasin myös ruusun, Peace, mutta se tullee myöhemmin

Taimimultaa ei tietystikään ollut, mutta paketissa oli litra kookosmultaa ja komerosta löysin hiukan kukkamultaa. Sillä pääsin alkuun, eli istutin puolet petunioista, niissä oli niin tosi pienet juuripaakut. Pakettia hakiessa piti ostaa lisää multaa, mutta kauppojen pihalla multasäkit olivat vielä tiukasti tehtaan kääreessä tai jäätyneenä kiinni lavassa. 

Seuraavana päivän oli muutakin asiaa kaupunkiin ja sieltä löytyi multaa kun meni alan liikkeeseen.

Pelkäsin, että toinen puoli petunioista jo ehti kuolla, kun jätin paketin auki ja kuivuivat, mutta ovat suunnilleen kaikki hengissä, vain yksi torenia ja rusokki on kuollut toistaiseksi. Nyt kaikki ovt tietysti sisällä, saavat kasvatta vielä juuria ennen kuin vien ulos.

Talvetuskokeiluistani onnistui verenpisara, joka oli salin pohjoisella ikkunalla paperitötterön sisällä, Nyt se jo kasvaa niin, että aion kohta katkoa latvoja ja yrittää saada lisää. 

Talvea

Alkutalvi oli aika leuto, mutta helmikuussa tuli vanha kunnon talvi. Tuli lunta ja tuli pakkasia, parhaimmillaan eli pahimmillaan yöllä yli 20 astetta pakkasta ja päivälläkin yli 10. Aurinko kuitenkin lämmitti päivisin. Nyt on taas "normaalia" talvea, lämpötila nollan tietämissä ja taivaalta tippuu lunta tai räntää. Neljä vuotta sitten oli jo krookus kukassa pihassa, olin ottanut siitä kuvan Facebookiin. Nyt on pari-kolmekymmentä senttiä lunta krookuksien päällä.
Silti kevät tulossa: täytyy tilata kukan taimet. Kai edelleen miljoonakelloja, verenpisaroita, petunioita, mitähän vielä. Olen yrittänyt talvettaa miljoonakelloja ja verenpisaroita sisällä, tuossa ikkunalla yksi verenpisara taitaa olla kasvussa, muut voivat olla kuivuneita. En ole vielä tutkinut tarkkaan.

Sieniä löytyy

Eilisessä blogitekstissä unohdin kertoa tämän syksyn uutuuden, olen oppinut löytämään sieniä lähimetsästäni. Jo viime vuoden syksyllä löysin sattumalta sieltä suppiksia, kun menin etsimään sieniä hakevaa tytärtäni. (Muita sieniä en uskalla poimia kuin suppiksia ja kantarelleja.)
Tänä syksynä lähdin etsimään, löytäisinkö vanhan paikan, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin tien toiselta pulen yhden männyn juurelta supppiksia toista litraa. Olen saman puun juurelta hakenut sitten myöhemminkn pari kertaa yhden soosin ainekset.
Olin varustautunut myös puolukoiden poimintaan, se saalis jäi pienemmäksi.

Tänään lähdin taas kävelylle metsään ja palatessa poikkesin katselemaan josko vielä. Puunjuuren tiesin jo tyhjäksi, olin siellä pistäytynyt muutama päivä sitten viedessäni viimeisiä omenia metsään peuroille. Ja löysinkin - ensin yhden suppiksen, jota kannoin kädessäni, sillä en ollut varustautunut edes muovipussilla. Sitten löysin kantarelleja ja vielä toisen suppiksen, Mietin jo teenkö myssystäni seinikorin, mutta enempää ei tullut vastaan. 

Hyvä  näinkin. Ja tiedänpähän nyt mistä löydän suppiksia. Ehkä opettelen tuntemaan muitakin sieniä, niitä kyllä metsässä on.

Jo joulukuussa

Nyt on siis jo joulukuu. Muutamana aamuna maa on ollut valkoinen, parhaimmillaan lunta on tainnut olla lähes 10 senttiä, mutta yleensä sää on ollut harmaan sateinen.
Sato on tietysti korjattu talteen - paitsi tyrnejä on vielä pensaat oransseina.


Niitä ei tietysti ole enää aikoihin voinut poimia, ovat niin pehmeitä, eivätkä linnutkaan ole huolineet. Pakkasessa on näitä - ja myös muita marjoja ylenmäärin.
Ja myös muutama antonovka on puussa. Ei ole pitkä aika kun yritin kerätä niitä hankkimaani hedelmähaaviin, mutta eivät tulleet, vaan olivat niin tiukassa.  Ja olen päättänyt, että saa riittää. Toissapäivänä tein vielä yhden omenapannarin ja pakkasessa on omenapaloja seuraavia odottamassa.
Muutama Sariola odottaa vielä eteisen kaapissa syömistä. Ne sain kaikki talteen.

Sarioloita tuli mukavasti, samoin mummun puun omenia. Kauan kauan sitten istutettu kääpiöomenapuukin, jonka olen jättänyt hoitamatta, tuotti nyt 12 hyvää omenaa.
Ja se mustaherukkapensaan keskelle kasvanut yllätysomenapuu antoi hyviä hedelmiä - aikalailla kaneliomenan makuisia. Niistä pitivät linnutkin.

Nyt kokeilen saano talvetettua verenpisarat, Niistä toinen on salin ikkunalla hiukan hupussa, jottei pääse valoa ja toinen eteisen komeron lattialla. Ne leikkasin alas. Eteisen ikkunalla kasvaa miljoonakello, sitä en ole leikannut ja näytää melkein kasvavan. Eteisessä on lämmintä noin 15 astetta, samoin täällä salissa muulloin paitsi viikonloppuisin.
Niin ja lehtikaalia otin vielä tällä viikolla, vielä olisi puutarhassa hiukan violetteja kaalia, muut on menneet taas peurojen suuhun -samoin kuin mansikanlehdet tuttuun tapaan.

Pionit ja muut kukat

Keväällä selvittelin pionieni nimiä ja laitetaan ne nyt tännekin turvaan. Se ensimmäinen, jossa on vain pari kukkaa on todennäköisesti tarhapioni Rubra Plena. Sitten tuo, missä on keltaista keskellä on Karla Rosenfelt. Niitä on ehkä kaksikin, tai toinen on ainakin samannäköien. Yhden tummanpunaisen nimen olen näemmä jo kadottanut, mutta suuri  vaaleanpunainen pensas on Sarah Bernhardt. Pionit olivat myöhässä, mutta kukkivat kauniisti.

Sain tänä kesänä itsekin jättiverenpisarat kukkimaan kauniisti. Olen aina vienyt yhden valmiiksi istutettuna tyttärelle ja siellä se kasvaa ja kukoistaa paljon kauniimmin kuin minulla. Mutta ilmeisesti tuo liiterin seinä on täällä sopiva kasvupaikka, muualla se ei ole menestynyt.  Kesällä sain ihastella taas miljoonakelloja.

Ja nyt syksyllä ilahduttaa nämä samettikukat (kaikki ei mahtuneet kuvaan), joiden taimet ovat taas tyttären anopin kasvattamia. Nekin ehtivät kukkaan vasta kesällä, mutta ovat sitten pysyneeet kauniina ja keväällä kukkivina ostetut ovat jo kuihtuneet.
Myös  kevään ensimmäiset orvokit ilahduttavat. Leikkasin ne matalaksi ja osa ryhtyi taas kasvamaan ja kukkimaan.
Keväällä aloittamani tuoksuvatukan turman olen jaksanut pitää, Pieniä alkuja nousee vieläkin, mutta ei enää sitä tahtia kuin kesällä. Tatarta en ole jaksanut yhtä hyvin pitää kurissa, mutta ei sekään ole pitkäksi päässyt.

Tyrnejä riittääää

Kesä on mennyt, niin että bloggauskin jäänyt. Kaiken muun lisäksi elokuussa työllisti ikkunapokien maalaus, jota pitäisi jatkaa, jos lämpöä ja kuivaa ilmaa riittää.
Kasvimaa on jäänyt lähes oman onnensa nojaan, mutta satoa olen tietysti yrittänyt ottaa talteen. Mansikoita tuli vain muutama, vaikka CD-levyt pitivätkin linnut poissa. Saskatoon eli marjatuomipihlaja teki marjoja runsaasti, niin etteivät linnutkaan ehtineet kaikkia syödä, vaan minä sain pakastimeenkin vähän. Löysin jostakin ohjeen, jonka mukaa marjoja kannattaa laittaa puuron senkaan. Ne eivät hajoa, mutta saavat mantelisen maun kuumetessaan. Oli hyvää.
Punaherukoita tuli riittävästi, ovat vielä pakkasessa odotttamassa mehsutusta: tarkoitus tehdä enimmät mehut sisarelle, itselle vain yksi kattilallinen. Mansikoitakin on nyt riittävästi mehuun ja syötäväksi. Ole jo yhden purkin syönyt.
Sisko pyysi mustaherukoita hilloa varten. Luposin reteästi: kyllä nyt pari-kolme litraa löytyy. Mutta sain käydä kaikki pensaat läpi ja ottaa joka marjan talteen. Lopulta poimin myös yhden villinä kasvaneen pensaan. Sain siskolla muutaman litran, itselle hiukan syötäviä ja ehdä pienen pussukan mehua varten.
Vadelmia tuli metsästä ja pihan nurkasta ihan kohtalaisesti. Ensin tuntui että olivat pieniä, koska heinäkuu oli hyvin kuiva, mutta myöhemmin läytyi isompiakin - aivan viime päiviin asti. itse asiassa edellen napsin aina jonkun suuhun, vaikka eivän enää ole yhtä hyviä ja makeita kuin kesällä.
Ja siis tyrnejä on oksat täynnä. Olen pari viikkoa poiminut niitä minkä ehtinyt ja pari tuttavaakin ollut poimimassa itselleen. Edelleen pensaat lähes täynnä, mutta aion lopettaa. Minulla on enemmän kuin tarpeeksi itselleni ja parille tutulle, joille olen luvannut viedä. Olen jo kokeillut tyrnipiirakan ohjeatta ja miettinyt mihin niitä voisin käyttää. Yhden satsin laitoin likööriksi samoin kuin viherherukoita.

Valkosipulit otin kerrankin ajoissa talteen. Ne ovat edelleen korissa liiterissä odottamssa käsittelyä. Sato oli hvyä, mutta isokyntissä on se ongelma, että menee monta sipulia - itse asiassa ainakin viidesosa uusiksi siemeniksi. Ja toisaalta, kun syön niitä raakana, yksi kynsi on turhan iso. Pitäisi tehdä taas valkiospulihunajaa.
Salaatit pitivät viileästä säästä. Heinäkuu oli kuiva, mutta kastelin hiukan lähinnä salaatteja ja kesäkurpitsaa. Salaatit kasvoivat yli äyräiden, olen jo joutunut ostamaan kaupasta. Parsasalaatti oli hyvää ja käytin sen varsiakin, samon mangoldia. Ne kannttaa vain kylvää todella harvaan tai sitten harventaa. Pinaattii laitoin vain kohtalaisesti pakkaseen.
Lehtikaalia on taas yli oman tarpeen. Olen vienyt sitä tutuillekin.
Sipulitkin olen nostanut, ne jäivät melko pieniksi, koska istutin myöhään. Ja ihmettelin edelleen niitä ensimmäisiä siemensipuleita, ne säilyivät koko kesän maassa, eivät kasvaneet, mutta eivät mädäntyneet.
Porkkanaa ja muutaman punajuuren olen syönyt, pitäisi varmaan nostaa ylös, sillä jtokut pikkumadot tms syövät niihin mustia raitoja.
Kesäkurpitsoita tuli muutama vihreä, keltainen ei taaskaa tuottantu satoa. Ja papuja olen tainnut keittää pari pientä satsia.
Kukista ilahdutta ainakin Peace, joka teki kolme ihanaa kukkaa.

Sadonkorjuu alkoi

Jo viime laitoin pakkaseen ensimmäiset tuotokset kasvimaalta. Pinaatit ovat kasvaneet reheviksi ja uhkaavat kukkia, joten viime viikolla laitoin hiukan ja tänään taas lisää ryöpättyä ja hienonnettua pinaattia pakkaseen. Melkein jo riittää, pakastinta siivotessani heitin kompostiin viime syksyn pinaattia.
Pinaatit, kaikki salaatit ja mangodi ovat kasvaneet tosi hyvin. Salaatin uusintakulvökin olisi jo valmisa syötäväksi. Olen leikannut salaattia ja pinaattia lyhyeksi, jospa kasvattaisivat uutta satoa.
Mansikoitakin on muutama kypsynyt, mutta linnut vieneet. Luulin kissojen pitäneen linnut loitolla, mutta kun eilen illalla katselin, että tänään saisi kypsiä mansikoita, yhtään punaista ei enää näkösällä. Yritin laittaa taas cd-levyjä turvaksi, mutta kiireessä taisivat jäädä keskelle kasvustoa - no ehkä auttavat siellä, ennen kuin saan korjattua.
Sipuleita kasvaa nyt vähän joka penkissä. Ostin uuden satsin ja siinä oli enemmän kuin itämättömissä vanhoissa (ne olivat isoja), joten laitoin siopuleita sitten kasvamaan mansikka -ja porkkanpenkkehinkin!
Myös pavuista tein toisen kylvön, ensimmäisestä vain muutama oli lähtenyt kasvamaan, nyt hiukan enemmän.
Pavut ja varmaan myös kesäkurpitsat kaipaisivat varmaan lämpöä enemmän, Vain muutamana päivänä on ollut lämmintä yli kaksikymmentä astetta.
Kastella ei ole tarvinnut, viime viikolla satoi yli 20 mm. ja taas sataa.
Kaikki kasvit ovat myöhässä, viime perjantaina oli tarkoitus mennä tyttären kanssa mansikoita poimimaan, mutta vielä ei valmista.  Tytär lupasi hoitaa itse mansikkansa, minun täytyisi varmaan kohta soittaa ja varata omat. Nyt on kuitenkin luvassa hyvä sato ja täytyy heti ostaa reilusti, viime talvena en paljoa saanut syödä. Ostin vähän ja sitten mansikat loppuivat yllättäen ja piti jakaa vähistä tyttärille. Onneksi oli mustikoita ja vattuja.

Kukat kukkivat kauniista, mutta monet ovat jääneet lyhytvartisiksi. Pionit ovat myöhässä, vain ensimmäinen tummanpunainen, jossa on vaan yksi kukka on jo auki.

Akileijoja on taas mukavasti siellä täällä, samoin päivänkakkaroita. 

Ketoneilikoita sain myös odotella ja luulin, ettei niitä nyt tulekaan, mutta viime päivinä olen huomannut parissa paikassa edes muutaman. Taas eri kohdissa kuin ennen.

Malvoja on hiukan pihanurmella, mutta terassin reunalla vain pari kasvustoa. Muutama alku on myös tuoksuvatukoiden tilalla. Tuoksuvatukoiden ja tarten nypintä on jatkuntut, saa nähdä montako vuotta sitä pitää tehdä.

Luulin että vatukkapensaan alat "puhjennut" kasvi on syysleimu, mutta nyt alan kallistua suopayrtin puoleen. Sen pitäisi olla voimakkaasti leviävää, kun kasvi on. Kohta se alkaa kukkikaan, sitten selviää.