Sataa, sataa

Lopultakin sataa. Jo aamulla, kun kävin hakemassa marjoja puuron päälle, tuli muutama pisara. Mutta kunnon sadetta ei silloin tullut, hiukan pisaroita pitkin päivää. Kunnon sade alkoi vasta, kun olin laittanut sadevarusteet päälle ja mennyt vadelmia poimimaan. Nyt vasta tuntui olevan kypsiä marjoja kunnolla. Sateen yltyessä siirryin pihan nurkkaan, missä on puutarhavedelmia. Sainkin sieltä melko nopeasti lähes kolme litraa, jotka laitan odottamaan mehustusta. Sadevaaatteista oli se hyöty, ettei tarvinnut varoa nokkosia!
Mutta sadetta todella on kaivattu, toivottavasti sade jatkuu tällaisena, rauhallisena ja pehmeänä.

Viikonvaihteessa vanhapoika taas yllätti:

Kukat avautuivat lauantai-iltana ja nyt ne ovat jo kuihtuneet, siis suunnilleen vuorokauden ilo ja komistus!

Punaiset poimittu

Olen viime viikkoina vain ihaillut ruusujani, enkä ole katsonutkaan marjapensaisiin. Tänään lopulta menin tutkimaan punaherukoita ja hämmästys oli melkoinen - pensaat olivat lähes tyhjiä. Yleensähän niistä on tullut satoa enemmän kuin tarpeen. En tiedä oliki niissä marjoja paljon alun alkaenkaan, mutta rastaat ovat pitäneet puolensa. En ole laittanut mitään pelotteita, sillä mansikat saivat olla rauhassa ja yleensä marjoja on riittänyt linnuillekin. Mietin hiukan mitä teen ja sitten totesin viisaimmaksi poimia talteen, sen mitä vielä on. Tosin keskelle jäi vielä raakoja ja niiden varalta laitoin pari cd:t pensaan oksalle killumaan ja lintoja pelottamaan.
Huomenna täytyy tutkia mustat pensaat tarkemmin, ainakin yläoksilla oli jo kypsiä. Myös karviaiset ovat siinä vaiheessa, että laitoin verkkoa suojaksi supeja vastaan.
Vadelmat alkavat kypsyä, niitä näyttää tulevan kohtalaisesti, tosin metsävatut ovat pieniä. Kun tarkemmin mietin, heinäkuussa on saatu sadetta vähän, satanut on kyllä useinkin, putta vain muutama milli kerrallaan, eikä se riitä. Maa on rutikuivaa,
Näyttää siis siltä, että kun ennen olen laittanut mehumaijaan vadelmia ja mansikoita punaherukoiden mausteeksi, nyt laitan punaherukoita vadelmien ja mansikoiden mausteeksi!
Mutta ruusuissa riittää ihailemista, ruususiskoksetkaan eivät ole samanlaisia:

Satokausi alkaa vähitellen

Aika on mennyt kaikenlaisissa muissa puuhissa niin, ettei puutarhalle ole paljon aikaa eikä energiaa jäänyt kuin sadonkorjuuseen. Salaaattia tietysti olen hakenut (myös portulakkaa ja joskus punajuuren lehtikin mausteeksi). Mansikoita taisi tulla parhaimmillaa puoli litraa päivässä. Nyt pitäisi ottaa talteen rönsyjä uuteen penkkiin ja hävittää vanhat kasvit.
Vieraiden kunniaksi kaivoin ensin istutetut perunatkin ylös, sato oli pieni ja on tainnut myyrä verottaa osansa. Kesäkurpitsat ovat sen sijaan kasvaneet hyvin, jotkut liiankin suuriksi, kun en ole huomannut korjata talteen.

Tämän kuvan ottamisen jäkeen paistoin taas muutaman viipaleen jo aloitettua kurpitsaa ja toin puutarhasta salaattia hakiessanin pienen, noin kymmensenttisen kurpitsan, jonka käytän sellaisenaan salaattiin ja leivän päälle kuten tuoreen kurkun.

Parsakaalia ei tänä vuonna tule, pari reikäistä kasvia kyllä maalla on, mutta kukista ei merkkiäkään. Muutaman herneenpalon olen ottanut. Ja persilja kelpasi 7v. vieraalle. Ruuanlaitoon otin maalta myös pari isointa sipulia ja valkosipulin. Porkkanoita voisi varmaan kohta tutkia. 

Ruusupenkkiä olen käynyt ihailemassa, kitkemistä sekin kaipaisi. Keväällä istutettu valkoinen ruusu teki yhden kauniin kukan:

Peace-ruusut ovat kukkineet myös kauniisti. Alla olevan kukan iso koko ei näy kuvassa. Se oli noin viisitoista senttiä halkaisijaltaan.

Perjantaina kävin ystävän mukana mustikassa, saalis noin puolitoista litraa. Puutarhavadelmat jo hiukan punertavat, täytynee mennä tutkimaan, miten metsävatut jaksavat. Marjatuomipihlajan marjat ovat kadonneet räkättien suuhun, ennen kuin kypsyvät, koska en ole jaksanut/ehtinyt laittaa mitään pelotteita. Täytynee laittaa vielä johonkin oksaan vaikka harsoa, jotta edes muutaman marjan saisin.

Mansikoita

Tämän viikon olen lähinnä nauttinut puutarhan sadosta, hakenut salattia ja mansikoita syötäväksi. Ja pieniä kesäkurpitsan alkuja, joiden pää on alkanut kurtistua siihen malliin, etteivät en isoksi kasvaisi. Mutta olen silpunnut ne salaattiin. Nyt on jo isompiakin kasvamassa.
Alkuviikolla taisin kuitenkin perata punajuuripenkin ja kaivaa herneet harson alta huomatakseni, että etanat tai jotkut muut olivat ehtineet jo nauttia suurimman osan vähistä versoista. Kylvin taas porkkanoita tilalle, saa nähdä ehtivätkö kasvaa.
Ensimmäinen ruusukin ehti jo kukkaan. Kuvassa sen koko ei oikein näy, se on nimittäin aika pieni - mutta kaunis. Epäilen, että se on peräisin perusjuuresta, mutta täytyy vielä seurata, minkä kokoisia muut kukat ovat.