Satokausi alkaa vähitellen

Aika on mennyt kaikenlaisissa muissa puuhissa niin, ettei puutarhalle ole paljon aikaa eikä energiaa jäänyt kuin sadonkorjuuseen. Salaaattia tietysti olen hakenut (myös portulakkaa ja joskus punajuuren lehtikin mausteeksi). Mansikoita taisi tulla parhaimmillaa puoli litraa päivässä. Nyt pitäisi ottaa talteen rönsyjä uuteen penkkiin ja hävittää vanhat kasvit.
Vieraiden kunniaksi kaivoin ensin istutetut perunatkin ylös, sato oli pieni ja on tainnut myyrä verottaa osansa. Kesäkurpitsat ovat sen sijaan kasvaneet hyvin, jotkut liiankin suuriksi, kun en ole huomannut korjata talteen.

Tämän kuvan ottamisen jäkeen paistoin taas muutaman viipaleen jo aloitettua kurpitsaa ja toin puutarhasta salaattia hakiessanin pienen, noin kymmensenttisen kurpitsan, jonka käytän sellaisenaan salaattiin ja leivän päälle kuten tuoreen kurkun.

Parsakaalia ei tänä vuonna tule, pari reikäistä kasvia kyllä maalla on, mutta kukista ei merkkiäkään. Muutaman herneenpalon olen ottanut. Ja persilja kelpasi 7v. vieraalle. Ruuanlaitoon otin maalta myös pari isointa sipulia ja valkosipulin. Porkkanoita voisi varmaan kohta tutkia. 

Ruusupenkkiä olen käynyt ihailemassa, kitkemistä sekin kaipaisi. Keväällä istutettu valkoinen ruusu teki yhden kauniin kukan:

Peace-ruusut ovat kukkineet myös kauniisti. Alla olevan kukan iso koko ei näy kuvassa. Se oli noin viisitoista senttiä halkaisijaltaan.

Perjantaina kävin ystävän mukana mustikassa, saalis noin puolitoista litraa. Puutarhavadelmat jo hiukan punertavat, täytynee mennä tutkimaan, miten metsävatut jaksavat. Marjatuomipihlajan marjat ovat kadonneet räkättien suuhun, ennen kuin kypsyvät, koska en ole jaksanut/ehtinyt laittaa mitään pelotteita. Täytynee laittaa vielä johonkin oksaan vaikka harsoa, jotta edes muutaman marjan saisin.