Kevät keikkuen

Kevät tulee todella keikkuen. Tällä viikolla on ollut päivisin lämmintä jo yli kymmenen astetta, mutta ensi viikoksi luvataan taas kylmää, jopa räntäsadetta. Vapunaattonakin oli aamulla maa valkoinen, mutta räntä sentään suli lähes kokonaan päivän aikana.
Olen ollut toisaalta tyytyväinen siitä, ettei puutarhahommiin ole kiire, koska työtä on riittänyt vanhojen ulkoseinälautojen kuskaamisessa jätelavalle ja muutoinkin talon ympärystän siivoamisessa. Klapeja on syntynyt, mutta vielä on muutama runko odottamassa.
Eilen sentään istutin kukantaimet ruukkuihin, että pääsevät kasvamaan. On vaan entistä isompi työ kantaa niitä sisälle. Muutaman ruukun jätin kokeeksi taimilavaan, jonne olin pohjalle laittanut ylijääneen eristelvyn kappaleen ja päälle hiukan harsoa. Viime yönä olisivat kyllä kaikki siellä pärjänneet, mutta jo ensi yöksi on luvassa pakkasta.
Tänä vuonna ei tarvitse arvuutella, ehtiikö voikukka kukkaan ennen tulppaaneja. Kuistin kivien raossa kasvava voikukka on auennut.

n 

Toinen kukka, mikä on viime päivinä ilahduttanut on sinikello. Niitä on putkahdellut sinne tänne, yksi jopa täysin erilleen muista. Muistelen, että viime vuonna niitä oli vain muutama. Toivottavasti lisääntyvät edelleen.

Tulppaanit ja narsissit ovat vielä alussa, muutama pieninuppu näkyvissä. Monena vuonna ne ovat tähän aikaan olleet täydessä kukassa.