Tyrnejä, mutta ei karviaisia

Olin neljä päivää matkoilla viime viikon lopussa ja sinä aikana oli karviasipensaat tyhjennetty. Suojana ollut verkkokin oli kaadettu alas. Supi tai koira. Ihmetyttää sillä nyt myös pensaan keskellä korkealla olleet marjat olivat hävinneet. Yhdelle matkakumppanille oli känyt samoin, karviaiset hävinneet matkan aikana! Olin säästellyt kesäkurpitsoita, että saan keittää niitä karviaisten kanssa soseeksi, mutta nyt annoin niitä työkavereille! Niitä tulee enemmän kuin itse jaksan syödä.
Tiistaina menin leikkaamaan nurmikkoa omenapuiden alta, jotta näen pudonneet omenat. Silloin huomasin, että tyrnipensaat, joista ei ole vuosiin tullut kuin muutama marja, olivat tehneet satoa. Ei nyt (onneksi) niin paljon kuin alkuvuosina, mutta sen veran kuitenkin, että poimimista riittää, vaikka luulin marjanpoiminnan jo loppuneen. Pari litraa on jo pakkasessa.
Ja tyrnejä poimiessa huomasin, että  yhdessä kääpiöomenapuussa, joka on istutettu kymmenisen vuotta sitten ja jonka suhteen olen jo toivoni menettänyt, oli yksi kaunis punainen omena - ja ihan hyvän makuinen. Ilmeisesti kannattaa jättää puut ja pensaat oman onnensa nojaan, niin ne alkavat hädissään tuottaa hedelmää!
"Mummun puussa" (sokerimiiro) oli paljon raakileita, mutta omenat ovat jääneet pieniksi ja tippuvat pieninä ja matoisina alas. Ehkä kuivuus syynä. Toisessa sokerimiirossa, joka oli myös huonovointinen pari vuotta, on muutama isompi omena. Ja Sariolassa vain muutama hedelmä. Antonovkaa en ole käynyt läheltä katsomassa.
Puutarhassa ovat myyrät valloillaan. Monesta porkkanasta on puolet syöty. Olenkin jo hiukan niitä nostanut, pilkkonut ja kiehauttanut ja pakastanut. Täytyisi varmaan katsoa onko perumoita yhtään jäljellä.
Vadelmia sain vielä alkuviikolla hiukan puuron ja jugurtin päälle, samoin mustaherukoita. Tosin ne alkavat olla kuivahtaneita.