Marjat on todella poimuttu, mustaherukkapensaatkin ovat tyhjiä - yleensä olen saanut hakea herukoita aamupuuron päälle vielä myöhään syksyyn, mutta nyt on pitäny tyytyä viime syksyn omenasoseeseen. Kesän marjoja en ole vielä raaskinut käyttää.
Omenasoseet onkin hyvä käyttää pois, uuden aineksia kyllä riittää.
Sariola -puu on niin täynnä, että pelkään oksien katkeilevan. Sokerimiiroista on jo suuri osa syöty. Antovokiakin tulee runsaasti ja siihen kymmenen vuotta sitten istutettuun kääpiöpuuhun, jonka olen jo jättänyt oman onnensa nojaan, tulee kolme omenaa. Sokerimiiroja tippuu myös maahan ja muurahaiset ovat innokkaina niiden kimpussa, moista en ole ennen havainnut.
Uusiakin omenapuita olen istuttanut: Maikki lähemmäksi kasvitarhaa ja Punakaneli vattujen viereen. Maikin vieressä kasvaa karannut japaninruusukvitteni, jossa on myös muutama hdelmä. Ehkä laitan ne omenasoseen sekaan.
Tyrnejä ei paljon tullut ja vähistäkin ehti osa pahentua ennen kuin älysin poimia ne. Yllättävän nopeasti menivät, sillä osa oli kuitenkin vielä raakoja. Pakkasessa pari minigrip pussia.
Mehua olen hiukan keittänyt, punaherukoista ei paljon irronnut, niin pieniä olivat, mustia ja mansikoita odottaa vielä niitä viileitä syysilmoja.
Parsakaalit ovat jo paremman näköisiä, mutta eivät taida ehtiä tuottaa syötävää. Lehtikaalit ovat upeita ja niitä aina heittelen mudien kasvisten joukkoon paistinpannulle. Kesäkurpitsasatokin jää melko pieneksi, vaikka tänä aamuna löysin yllättäen pari aika isoa kurpitsaa. Niistä saa hyvää pehmikettä omenasoseeseen.
Sadekausi herätteli pihanurmikonkin, niin että leikkasin sen loppuviikolla. Ruohon olen jo osittain käyttänyt tyhjien penkkien (sipuli, peruna) katteeksi estämään edes hiukan rikkaruohojen kasvua.
Luonnon kukat ovat jo kuihtuneet, mutta ainakin samettikukat ovat vielä voimissaan.
Ja Peace -ruusukin tuottaa aina uusia kukkia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja ja kokemuksia