Tekemistä riitttää

Syksy on ollut tähän asti melko lämmin. Vain yksi pakkasyö, niin että kesäkurpitsat ovat paleltuneet. Ne ovat tainneet kärsiä kylmästä koko kesän, sillä sato jäi pieneksi.
Myös valkosipulien sato jäi todella pieneksi. Talvivalkosipuleista juuri ja juuri riittää seimentä, mutta muutoin siemen on ostettava.
En tiedä mistä perunat ovat kärsineet, mutta Siiklejä ei taida tulla edes sitä määrää, kuin istutin. Viimeksin sain kaivaa pitkään, ennen kuin löytyi yksi "pesä" jossa oli perunoita niin kuin niitä yleensä on. Myyriä aina epäilen, mutta en ole löytänyt yhtään perunaa, jossa olisi myyrän hampaan jäljet näkyvissä. Vielä on pieni pala kaivamatta.
Porkkanoita on kyllä tullut ja hiukan olen niitä paitsi syönyt, niin myös laittanut pakkaseen. Mutta kuorimista ja keittämistä riittää edelleen.
Lehtikaalit ovat tietysti edelleen komeita, niitä olen hiukan lahjoitellutkin. Ja ostin kuivurin, jotta saan niitä kuivattua. Yhden satsin kuivasin, mutta ovat edelleen kuivurissa.
Yskä, väsymys (ja laiskuus) ovat vaivanneet sadonkorjuuta.
Maassa on siis vielä porkkanoita, punajuuria (pieniä) nauriita (samoin pieniä), purjoja ja edelleen myös pinaattia (kuivaus? pakkasessakin on) ja persiljaa (hiukan kuivattu)
Pakastin oli jo aivan täynnä marjoja, mutta pidin yhden keittopäivän ja keitin kaksi maijallista, jotka vein sisarelle. Se antoi hiukan tilaa, mutta keittämistä on edelleen.
Puolukoitakin olen hiukan poiminut. Sisaren mökillä menimme puolukkaan, mutta seillä on myös mustikoita niin paljon, että pakko oli ottaa nekin talteen.

Samoin kävi, kun hain puolukoita kotoa metsätien varrelta. Mutta aivan tien toiselta puolen löysin puolukoita, niin että niitä leinee pari litraa pakkasessa plus edellisvuotiset lisäksi. Viimeksi poimittuja en ole saanut laitettua pakastimeen, vaan olen ottanut kannusta aina kourallisen aamupuuron päälle. Tyrnien lisäksi. Tyrnjeä tulikin tänä vuonna ihan mukavasti.

Omenia on Sariola täynnä, mutta ovat pihlajamarjakoin jäljilta rumia ja reikäisiä. Eivätkä taida olla viellä täysn kypsiäkään. Syöminen on hankalaa, koska täytyy aina veitsellä ottaa esiin puhtaimmat palat. Edellisvuotisia on pakkasessa, mutta ehkä lisää keitän, kunhan joudan ja viitsin. 

Muutama ruusu on ilahduttanut syksylläkin.

Valkoisen ruusun siirsin kesällä uuteen paikkaan ja vahingossa katkaisin juuret lähes kokonaan. Ensin se näytti kuolevan, mutta sitten kuitenkin yksi verso lähti kasvamaan ja lopulta tuli tämä kaunis ruusu. Peace (niin luulen) ei ehtinyt kukaksi asti, se täytyy siirtää aurinkoisempaan paikkaan ensi kesänä.



Portulakat kukkivat edelleen, vaikka taisin kerran katkoa nuput, kun luulin niitä kuihtuneiksi kukiksi. Samoin orvokit kukkivat vielä.

Pienet orvokit leikkasin kesällä ja sain ne sillä tavalla kukkimaan kauniisti uudelleen. Yksi auringonkukka nousi puukasan pohjaan kukkimaan vielä syyskuussa, Pari on vielä nupussa, saa nähdä ehtivätkö auki. Verenpisarat ovat taas taimilavassa suojassa ja voivat siellä hyvin, lisää kukka varmaan tulossa. Ensi viikoksi on luvassa pakkasöitä, täytyy muistaa peittää lava.