Peurat asialla

Olen sairastellut ja puutarha on saanut olla oman onnensa nojassa. Tänään pitkästä aikaa kävin siellä katsomassa ja korjaamassa talteen viimeiset purjot. Puutarhassa oli paljon peurojen (vai ovatko ne nykyisin kauriita?) jälkiä, niitä täällä liikkuu. Mansikkapenkki oli jotenkin kalutun näköinen, aivan kuin peurat olisivat syöneet mansikoiden lehtiä. Siitä ei tietysti ole haittaa, penkki olikin perkaamatta. Ja yhden purjonkin vihreät lehdet olivat hävinneet.
Onneksi on taas lämmintä. Viikonlopun aikana pitäisi istuttaa edes muutama talvivalkosipulin kynsi. Tytär onneksi tyhjensi talvikompostorin puutarhaan, joten eiköhän sieltä löydy penkki, jonne voi sipulin kynnet piilottaa helposti.
Muutoin puutarhatyöt saava odottaa kevättä, toivottavasti silloin on voimia.

Omenat ja perunat

Sadonkorjuuedistyi tällä (viime) viikolla omenoiden ja perunoiden korjuulla. Kummastakaan ei ollut isoa vaivaa eikä ole isoa vaivaa sadon käyttämisellä. Osa omenoista oli jo tosin syöty, mutta sariolat vielä puussa. Ei muutoin olisi ollut kiire ottaa talteen, mutta kun linnut olivat jo ahneina niiden perään.

Hyvin mahtui koko sato yhteen pieneen koriin. Toivottavasti siinä kypsyvät vielä lisää.

Perunasato mahtui 3 litran pieneen ämpäriin. Ehkä saman verran sain kuin olin kylvänyt. Myyrät ottivat osansa ja itse kyllä söin kesällä muutaman kerran uusia perunoita ja joskus taisin hakea soppaan hiukan perunoita. Yleensä syön nyt vain porkkanoita, punajuuria, kesäkurpitsaa ja joskus kaupasta ostettuna lisänä kukka- tai parsakaalia.

Kesä jatkuu

Viime viikon - ja edelleen tänään - sää oli päivisin kuin kesällä, aurinko paistoi ja lämmitnä parikymmentä astetta-  tänään ylikin. Oleilin kuitenkin paljon sisällä, pyristelin flunssaa vastaan ja myös lepuuttelin kipeää jalkaa. Parina iltana keitin kuitenkin ystävältä saamiani omenia ja hiukan taas porkkanoita. Porkkanat ovat kasvaneet hyvin, mutta niistä näkyvät pitävän muutkin kuin minä.

Kesäkurpitsa tuottaa myös edelleen satoa. Pavutkin alkavat "kypsyä", täytynee ryhtyä penkomaan pitkiksi ja sekaisin kasvaneita papuja, josko sielä syötävää löytyy. 

Portulakoissa on nuppuja, olen toivonut, että ne kukkisivat ja saisin siementä, mutta taitaa olla turha toivo. Sama juttu rohtosamettikukkien kanssa.

Kesäkukat jaksavat tietysti kukkia, yritän niitä kastellakin aina välillä.

Ja vielä tänäänkin löysin postinhakureissulla tien varrelta muutaman hyvän vadelman suuhuni. Ja amppelissa on yksi iso mansikka kypsymässä!

Valkosipulit ylhäällä

Viikko on ollut niin aurinkoinen ja lämmin, että on ollut pakko olla ulkona ja tehdä ulkotöitä. Eilen sain poimittua loputkin tyrnit. Ei niitä (onneksi) kovin paljoa tullut, mutta varmaan riittää itselle nautittavaksi muutama joka aamu puuron päälle ja hiukan vielä lapsille vietäväksi.
Eilen illalla tein myös loppuun yhden urakan, vein viimeisetkin klapit liiteriin - tai melkein viimeiset. Ihan maassa alimmaisina olleet puut ovat vielä lavojen päällä kuivumassa, mutta jos viikonlopuksi luvataan sadetta, vien nekin katon alle huomenillalla. Kyllä ne sielläkin kuivuvat.

Tänään siirryin sitten raivaamaan puutarhaa. Kiskoin ja leikkasin rikkaruhoja ja nostin valkosipulit ylös. Aika pieniksi jäivät, olisi varmaan pitänyt kastella ja ehkä lannoittaakin enemmän. Riittävät kyllä minulle. Samalla keräsin maasta isot kasat rikkaruohojen juuria auringon kuivatettavaksi. Eilen kävin läpi kauimmaisen perunapenkin. Se oli ontto, täynnä myyrien koloja. Eikä perunoita kuin muutama.

Pavut kukkivat ja kasvavat hirveästi, rönsyjä on joka paikassa. Mutta milloinkahan tekevät hedelmiä eli papuja. Odottavatko ne viileämpiä ilmoja.

Puita liiteriin kantaessa olen ihastellut liiterin seinustalla kukkivia verenpisaroita.

Tyrnejä, mutta ei karviaisia

Olin neljä päivää matkoilla viime viikon lopussa ja sinä aikana oli karviasipensaat tyhjennetty. Suojana ollut verkkokin oli kaadettu alas. Supi tai koira. Ihmetyttää sillä nyt myös pensaan keskellä korkealla olleet marjat olivat hävinneet. Yhdelle matkakumppanille oli känyt samoin, karviaiset hävinneet matkan aikana! Olin säästellyt kesäkurpitsoita, että saan keittää niitä karviaisten kanssa soseeksi, mutta nyt annoin niitä työkavereille! Niitä tulee enemmän kuin itse jaksan syödä.
Tiistaina menin leikkaamaan nurmikkoa omenapuiden alta, jotta näen pudonneet omenat. Silloin huomasin, että tyrnipensaat, joista ei ole vuosiin tullut kuin muutama marja, olivat tehneet satoa. Ei nyt (onneksi) niin paljon kuin alkuvuosina, mutta sen veran kuitenkin, että poimimista riittää, vaikka luulin marjanpoiminnan jo loppuneen. Pari litraa on jo pakkasessa.
Ja tyrnejä poimiessa huomasin, että  yhdessä kääpiöomenapuussa, joka on istutettu kymmenisen vuotta sitten ja jonka suhteen olen jo toivoni menettänyt, oli yksi kaunis punainen omena - ja ihan hyvän makuinen. Ilmeisesti kannattaa jättää puut ja pensaat oman onnensa nojaan, niin ne alkavat hädissään tuottaa hedelmää!
"Mummun puussa" (sokerimiiro) oli paljon raakileita, mutta omenat ovat jääneet pieniksi ja tippuvat pieninä ja matoisina alas. Ehkä kuivuus syynä. Toisessa sokerimiirossa, joka oli myös huonovointinen pari vuotta, on muutama isompi omena. Ja Sariolassa vain muutama hedelmä. Antonovkaa en ole käynyt läheltä katsomassa.
Puutarhassa ovat myyrät valloillaan. Monesta porkkanasta on puolet syöty. Olenkin jo hiukan niitä nostanut, pilkkonut ja kiehauttanut ja pakastanut. Täytyisi varmaan katsoa onko perumoita yhtään jäljellä.
Vadelmia sain vielä alkuviikolla hiukan puuron ja jugurtin päälle, samoin mustaherukoita. Tosin ne alkavat olla kuivahtaneita.

Sipulit ylös

Aika on mennyt marjapuskissa (ja töissä ja kokouksissa) niin että puutarha on jäänyt oman onnensa nojaa. Rikkaruohojen seassa kasvaa kyllä syötävääkin. Päivittäin haen sieltä porkkanoita, punajuuria, portulakkaa ja persiljaa. Ja kesäkurpitsaa. Tänään huomasin, että porkkanoista pitävät muutkin, myyrä oli käynyt ottamassa osansa. Täytyy varmaan kohta nostaa porkkanat ylös.
Tänään nostin talvivalkospulit ja sipulit, sipuleista oli osa kasvanut suuriksi, osa pienempiä. Isot olivat kesäkurpitsojen vieressä, olivatkohan saaneet vettä kun olin kesäkurpitsoita muutaman kerran kastellut.
Talvivalkosipulit olivat kohtuullisen kokoisia, eivät kovin suuria. Olisivat ehkä kaivanneet enemmän vettä heinäkuussa.
Toin sipulit pahvisissa mansikkalaatikoissa talon eteen kuivumaan aurinkoon ja lähdin kirkolle kokoukseen. Mennessä jo katselin synkkiä pilviä ja kotiin palatessa tuli vettä välillä rankastikin. Mutta ehdin kotiin ennen sadepilviä. Taivas oli tummien pilvien peitossa lähes kauttaaltaan, mutta sipuleihin paistoi vielä aurinko. Nostin ne nopeasti eteiseen ja hetken kuluttua sade ropisi myös täällä.
Vadelmia on tänä vuonna tullut melko hyvin ja matoja on yllättävän vähän. Taas vanhaan tyyliin olen ottanut parhaat syötäviksi sellaisenaan ja loput odottamaan mehustusta ja viileitä syysiltoja.
Välillä olen ihaillut tietysti ruusuja ja myös miljoonakelloja.

Tämän ruukun olen itse kasvattanut pienistä netistä tulleista taimista. Ilmeisesti sopivan kokoinen ruukku. Pienemmässä ruukussa kukinta on vähäisempää. Tänään lannoitinkin vielä ruukuissa olevia kesäkukkia. Talvehtiville kasveille pitänee kohta antaa syyslannoitetta. Ensi viikolla, kun pääsen taas pienen reissun jälkeen kotiin.

Sataa, sataa

Lopultakin sataa. Jo aamulla, kun kävin hakemassa marjoja puuron päälle, tuli muutama pisara. Mutta kunnon sadetta ei silloin tullut, hiukan pisaroita pitkin päivää. Kunnon sade alkoi vasta, kun olin laittanut sadevarusteet päälle ja mennyt vadelmia poimimaan. Nyt vasta tuntui olevan kypsiä marjoja kunnolla. Sateen yltyessä siirryin pihan nurkkaan, missä on puutarhavedelmia. Sainkin sieltä melko nopeasti lähes kolme litraa, jotka laitan odottamaan mehustusta. Sadevaaatteista oli se hyöty, ettei tarvinnut varoa nokkosia!
Mutta sadetta todella on kaivattu, toivottavasti sade jatkuu tällaisena, rauhallisena ja pehmeänä.

Viikonvaihteessa vanhapoika taas yllätti:

Kukat avautuivat lauantai-iltana ja nyt ne ovat jo kuihtuneet, siis suunnilleen vuorokauden ilo ja komistus!