Valkosipulit ylhäällä

Viikko on ollut niin aurinkoinen ja lämmin, että on ollut pakko olla ulkona ja tehdä ulkotöitä. Eilen sain poimittua loputkin tyrnit. Ei niitä (onneksi) kovin paljoa tullut, mutta varmaan riittää itselle nautittavaksi muutama joka aamu puuron päälle ja hiukan vielä lapsille vietäväksi.
Eilen illalla tein myös loppuun yhden urakan, vein viimeisetkin klapit liiteriin - tai melkein viimeiset. Ihan maassa alimmaisina olleet puut ovat vielä lavojen päällä kuivumassa, mutta jos viikonlopuksi luvataan sadetta, vien nekin katon alle huomenillalla. Kyllä ne sielläkin kuivuvat.

Tänään siirryin sitten raivaamaan puutarhaa. Kiskoin ja leikkasin rikkaruhoja ja nostin valkosipulit ylös. Aika pieniksi jäivät, olisi varmaan pitänyt kastella ja ehkä lannoittaakin enemmän. Riittävät kyllä minulle. Samalla keräsin maasta isot kasat rikkaruohojen juuria auringon kuivatettavaksi. Eilen kävin läpi kauimmaisen perunapenkin. Se oli ontto, täynnä myyrien koloja. Eikä perunoita kuin muutama.

Pavut kukkivat ja kasvavat hirveästi, rönsyjä on joka paikassa. Mutta milloinkahan tekevät hedelmiä eli papuja. Odottavatko ne viileämpiä ilmoja.

Puita liiteriin kantaessa olen ihastellut liiterin seinustalla kukkivia verenpisaroita.

Tyrnejä, mutta ei karviaisia

Olin neljä päivää matkoilla viime viikon lopussa ja sinä aikana oli karviasipensaat tyhjennetty. Suojana ollut verkkokin oli kaadettu alas. Supi tai koira. Ihmetyttää sillä nyt myös pensaan keskellä korkealla olleet marjat olivat hävinneet. Yhdelle matkakumppanille oli känyt samoin, karviaiset hävinneet matkan aikana! Olin säästellyt kesäkurpitsoita, että saan keittää niitä karviaisten kanssa soseeksi, mutta nyt annoin niitä työkavereille! Niitä tulee enemmän kuin itse jaksan syödä.
Tiistaina menin leikkaamaan nurmikkoa omenapuiden alta, jotta näen pudonneet omenat. Silloin huomasin, että tyrnipensaat, joista ei ole vuosiin tullut kuin muutama marja, olivat tehneet satoa. Ei nyt (onneksi) niin paljon kuin alkuvuosina, mutta sen veran kuitenkin, että poimimista riittää, vaikka luulin marjanpoiminnan jo loppuneen. Pari litraa on jo pakkasessa.
Ja tyrnejä poimiessa huomasin, että  yhdessä kääpiöomenapuussa, joka on istutettu kymmenisen vuotta sitten ja jonka suhteen olen jo toivoni menettänyt, oli yksi kaunis punainen omena - ja ihan hyvän makuinen. Ilmeisesti kannattaa jättää puut ja pensaat oman onnensa nojaan, niin ne alkavat hädissään tuottaa hedelmää!
"Mummun puussa" (sokerimiiro) oli paljon raakileita, mutta omenat ovat jääneet pieniksi ja tippuvat pieninä ja matoisina alas. Ehkä kuivuus syynä. Toisessa sokerimiirossa, joka oli myös huonovointinen pari vuotta, on muutama isompi omena. Ja Sariolassa vain muutama hedelmä. Antonovkaa en ole käynyt läheltä katsomassa.
Puutarhassa ovat myyrät valloillaan. Monesta porkkanasta on puolet syöty. Olenkin jo hiukan niitä nostanut, pilkkonut ja kiehauttanut ja pakastanut. Täytyisi varmaan katsoa onko perumoita yhtään jäljellä.
Vadelmia sain vielä alkuviikolla hiukan puuron ja jugurtin päälle, samoin mustaherukoita. Tosin ne alkavat olla kuivahtaneita.

Sipulit ylös

Aika on mennyt marjapuskissa (ja töissä ja kokouksissa) niin että puutarha on jäänyt oman onnensa nojaa. Rikkaruohojen seassa kasvaa kyllä syötävääkin. Päivittäin haen sieltä porkkanoita, punajuuria, portulakkaa ja persiljaa. Ja kesäkurpitsaa. Tänään huomasin, että porkkanoista pitävät muutkin, myyrä oli käynyt ottamassa osansa. Täytyy varmaan kohta nostaa porkkanat ylös.
Tänään nostin talvivalkospulit ja sipulit, sipuleista oli osa kasvanut suuriksi, osa pienempiä. Isot olivat kesäkurpitsojen vieressä, olivatkohan saaneet vettä kun olin kesäkurpitsoita muutaman kerran kastellut.
Talvivalkosipulit olivat kohtuullisen kokoisia, eivät kovin suuria. Olisivat ehkä kaivanneet enemmän vettä heinäkuussa.
Toin sipulit pahvisissa mansikkalaatikoissa talon eteen kuivumaan aurinkoon ja lähdin kirkolle kokoukseen. Mennessä jo katselin synkkiä pilviä ja kotiin palatessa tuli vettä välillä rankastikin. Mutta ehdin kotiin ennen sadepilviä. Taivas oli tummien pilvien peitossa lähes kauttaaltaan, mutta sipuleihin paistoi vielä aurinko. Nostin ne nopeasti eteiseen ja hetken kuluttua sade ropisi myös täällä.
Vadelmia on tänä vuonna tullut melko hyvin ja matoja on yllättävän vähän. Taas vanhaan tyyliin olen ottanut parhaat syötäviksi sellaisenaan ja loput odottamaan mehustusta ja viileitä syysiltoja.
Välillä olen ihaillut tietysti ruusuja ja myös miljoonakelloja.

Tämän ruukun olen itse kasvattanut pienistä netistä tulleista taimista. Ilmeisesti sopivan kokoinen ruukku. Pienemmässä ruukussa kukinta on vähäisempää. Tänään lannoitinkin vielä ruukuissa olevia kesäkukkia. Talvehtiville kasveille pitänee kohta antaa syyslannoitetta. Ensi viikolla, kun pääsen taas pienen reissun jälkeen kotiin.

Sataa, sataa

Lopultakin sataa. Jo aamulla, kun kävin hakemassa marjoja puuron päälle, tuli muutama pisara. Mutta kunnon sadetta ei silloin tullut, hiukan pisaroita pitkin päivää. Kunnon sade alkoi vasta, kun olin laittanut sadevarusteet päälle ja mennyt vadelmia poimimaan. Nyt vasta tuntui olevan kypsiä marjoja kunnolla. Sateen yltyessä siirryin pihan nurkkaan, missä on puutarhavedelmia. Sainkin sieltä melko nopeasti lähes kolme litraa, jotka laitan odottamaan mehustusta. Sadevaaatteista oli se hyöty, ettei tarvinnut varoa nokkosia!
Mutta sadetta todella on kaivattu, toivottavasti sade jatkuu tällaisena, rauhallisena ja pehmeänä.

Viikonvaihteessa vanhapoika taas yllätti:

Kukat avautuivat lauantai-iltana ja nyt ne ovat jo kuihtuneet, siis suunnilleen vuorokauden ilo ja komistus!

Punaiset poimittu

Olen viime viikkoina vain ihaillut ruusujani, enkä ole katsonutkaan marjapensaisiin. Tänään lopulta menin tutkimaan punaherukoita ja hämmästys oli melkoinen - pensaat olivat lähes tyhjiä. Yleensähän niistä on tullut satoa enemmän kuin tarpeen. En tiedä oliki niissä marjoja paljon alun alkaenkaan, mutta rastaat ovat pitäneet puolensa. En ole laittanut mitään pelotteita, sillä mansikat saivat olla rauhassa ja yleensä marjoja on riittänyt linnuillekin. Mietin hiukan mitä teen ja sitten totesin viisaimmaksi poimia talteen, sen mitä vielä on. Tosin keskelle jäi vielä raakoja ja niiden varalta laitoin pari cd:t pensaan oksalle killumaan ja lintoja pelottamaan.
Huomenna täytyy tutkia mustat pensaat tarkemmin, ainakin yläoksilla oli jo kypsiä. Myös karviaiset ovat siinä vaiheessa, että laitoin verkkoa suojaksi supeja vastaan.
Vadelmat alkavat kypsyä, niitä näyttää tulevan kohtalaisesti, tosin metsävatut ovat pieniä. Kun tarkemmin mietin, heinäkuussa on saatu sadetta vähän, satanut on kyllä useinkin, putta vain muutama milli kerrallaan, eikä se riitä. Maa on rutikuivaa,
Näyttää siis siltä, että kun ennen olen laittanut mehumaijaan vadelmia ja mansikoita punaherukoiden mausteeksi, nyt laitan punaherukoita vadelmien ja mansikoiden mausteeksi!
Mutta ruusuissa riittää ihailemista, ruususiskoksetkaan eivät ole samanlaisia:

Satokausi alkaa vähitellen

Aika on mennyt kaikenlaisissa muissa puuhissa niin, ettei puutarhalle ole paljon aikaa eikä energiaa jäänyt kuin sadonkorjuuseen. Salaaattia tietysti olen hakenut (myös portulakkaa ja joskus punajuuren lehtikin mausteeksi). Mansikoita taisi tulla parhaimmillaa puoli litraa päivässä. Nyt pitäisi ottaa talteen rönsyjä uuteen penkkiin ja hävittää vanhat kasvit.
Vieraiden kunniaksi kaivoin ensin istutetut perunatkin ylös, sato oli pieni ja on tainnut myyrä verottaa osansa. Kesäkurpitsat ovat sen sijaan kasvaneet hyvin, jotkut liiankin suuriksi, kun en ole huomannut korjata talteen.

Tämän kuvan ottamisen jäkeen paistoin taas muutaman viipaleen jo aloitettua kurpitsaa ja toin puutarhasta salaattia hakiessanin pienen, noin kymmensenttisen kurpitsan, jonka käytän sellaisenaan salaattiin ja leivän päälle kuten tuoreen kurkun.

Parsakaalia ei tänä vuonna tule, pari reikäistä kasvia kyllä maalla on, mutta kukista ei merkkiäkään. Muutaman herneenpalon olen ottanut. Ja persilja kelpasi 7v. vieraalle. Ruuanlaitoon otin maalta myös pari isointa sipulia ja valkosipulin. Porkkanoita voisi varmaan kohta tutkia. 

Ruusupenkkiä olen käynyt ihailemassa, kitkemistä sekin kaipaisi. Keväällä istutettu valkoinen ruusu teki yhden kauniin kukan:

Peace-ruusut ovat kukkineet myös kauniisti. Alla olevan kukan iso koko ei näy kuvassa. Se oli noin viisitoista senttiä halkaisijaltaan.

Perjantaina kävin ystävän mukana mustikassa, saalis noin puolitoista litraa. Puutarhavadelmat jo hiukan punertavat, täytynee mennä tutkimaan, miten metsävatut jaksavat. Marjatuomipihlajan marjat ovat kadonneet räkättien suuhun, ennen kuin kypsyvät, koska en ole jaksanut/ehtinyt laittaa mitään pelotteita. Täytynee laittaa vielä johonkin oksaan vaikka harsoa, jotta edes muutaman marjan saisin.

Mansikoita

Tämän viikon olen lähinnä nauttinut puutarhan sadosta, hakenut salattia ja mansikoita syötäväksi. Ja pieniä kesäkurpitsan alkuja, joiden pää on alkanut kurtistua siihen malliin, etteivät en isoksi kasvaisi. Mutta olen silpunnut ne salaattiin. Nyt on jo isompiakin kasvamassa.
Alkuviikolla taisin kuitenkin perata punajuuripenkin ja kaivaa herneet harson alta huomatakseni, että etanat tai jotkut muut olivat ehtineet jo nauttia suurimman osan vähistä versoista. Kylvin taas porkkanoita tilalle, saa nähdä ehtivätkö kasvaa.
Ensimmäinen ruusukin ehti jo kukkaan. Kuvassa sen koko ei oikein näy, se on nimittäin aika pieni - mutta kaunis. Epäilen, että se on peräisin perusjuuresta, mutta täytyy vielä seurata, minkä kokoisia muut kukat ovat.