Syyskylvöt

Tänään on ollut lokakuun lopun lämpimin päivä 50 vuoteen, Kokemäellä mitattu virallisesti 14,1 astetta, etelätuuli on ollut voimakas. Oli siis hyvä aika tehdä syyskylvöt eli istuttaa talvivalkosipulit ja kylvää hiukan porkkanoita kokeeksi. Porkkanoiden päälle suositeltiin harsoa, mutta kylvin ne penkkiin, jossa on oli katteena ruohosilppua, joten siirsin silpun taas takaisin katteeksi kylvön jälkeen. Myös talvivalkosipuit saivat ruohokatteen.
Muutama kukkasipuli taitaa myös odottaa vielä jossakin (kun muistaisi missä). Huomenna voisi kaivaa ne maahan.
Vaikka nyt on lämmintä, viikko sitten taisi olla pakkasta. (Itse olin Kyproksella 23 asteen lämmössä).
Pakkasta oli vielä viime keskiviikkona kun palasin. Torstaina kun hain puutarhasta porkkanoita ja punajuuria, maa oli jäässä, mutta sain sentään pari porkkanaa irti. Nyt maa on jo sula ja juurekset ovat edelleen hyviä.
Puutarhassa olivat taas peurat (kauriit) vierailleet. Mansikan lehdet oli syöty, niin että vain varret olivat pystyssä. Myös lehtikaalit ovat kelvanneet ja parsakaalit (siis niiden lehdet, kukintojahan ei niin koskaan tullut). Ja omenpuuta oli taidettu taas hukan pureskella.

Nyt on tärkeimmät syystyöt tehty, vielä on muutama kukkaruukku pihassa, mutta en raaski viedä vihreitä kasveja pois. Ja yksi mansikka on vielä kukassa. Mansikat ehkä kannatta viedä ruukkuneen tai ilman maahan talvehtimaan, jotta ensi vuonna saisi satoa.
Ja vielä kuvan syyskeltaisesta tammestani.

syksy jatkuu

Syksy on jatkunut lämpimänä ja toivottavasti jatkuu sellaisena edelleen. Sitkeä flunssa on estänyt ulkotyöt ja tulossa on vielä viikon matka ulkomaille lämpimään (ennuste + 28, huh!), joten ihan heti ei töihin pääse.
Tärkein tekemätön homma on kompostin tyhjennys talvea varten. (mutta ehkä jo huomenna). Maassa on veilä hiukan porkkanoita ja punajuuria, purjoa ja lehtikaalta. Porkkanoista on kyllä suurin osa jo pakkasessa, loput jätin heti syötäviksi. Myös punjauuria olen ahkerasti syönyt. Muutaman purjon jo pilkoin pakkaseen, eikä niitä paljoa ole. Olisi pitänyt kasata juurelle multaa, ruohoa tms, nyt syötävä osa on lyhyt.
Omenia ole soseuttanut sen minkä olen jaksanut ja ehtinyt. Ja tietysti syönyt. Nyt laitoin myös hiukan Antonovkia odottamaan loppusyksyä, taitavat nekin kypsyä hyviksi syöntiomenoiksi.
Uusille omenpuille kävi köpelösti. Peurat (kauriit) ehtivät ennen kuin sain hankittua karkottimia. Mutta jos juuret säästyvät myyriltä, haitta ei ole suuri, hidastaa vain kasvua. Myyriä varten olen jo istuttanut tuoksusipuleita juurille ja täytyy vielä hankkia paristot karkottimeen. Ja ehkä kaivaa veilä hiuksiakin juurelle.
Keväällä hankin taimille pienen kasvatuslaatikon ja juuri kun olin korjaamassa sitä pois, tajusin, että se hyvä hallasuoja. Niinpä yksi samettikukkaruukku on jaksanut seillä hyvin ja verenpisarakin on yltynyt siellä jopa kukkimaan - ensimmäistä kertaa. Kesällä sitä haittasi ensin kylmyys, sitten kuivuus ja sitten ehkä veilä märkyys!

Kuvat on otettu uudella puhelimella, enkä saanut tuota samettikukkien kuva käntymään. Viimeisenä on malva, joka sekin kukkii vielä muutamssa varressa.

Syksy tuli

Nyt on sitten syksy tullut, toissayö oli ensimmäinen hallayö. Myös viime yönä lämpötila pyöri nolla vaiheilla, mutta pilvet taisivat estää enimmät pakkaset. Pavut ovat mustana ja kesäkurpitsa. Samoin kukat kärsineet. Piti suojata jättiverenpisarat, koska ne alkavat vasta nyt kukkia (nuppuja on runsaasti), mutta jätin viimeistelyt eli peittelyn myöhempään iltaan ja unohdin koko jutun. Samettikukat näyttävät ainakin vielä kukkivan kaunnisti.
Perunat nostin eilen, ei niitä paljoa tullut, mutta olivat yllättävästi kasvaneet, vaikka varret olivat menneet jo ajat sitten. Katselin toista porkkapenkkiä ja ihmettelin, että vaikka mielestäni sen harvensin, siltä ei kuitenkaan näyttänyt. Ehkä osa siemenistä iti vasta harvennuksen jälkeen.
Taase menee pari ilta kokouksiin ja sitten vielä mummuttelua, joten sadonkorjuu jäänee ensi viikkoon. Mutta säänkin odotetaan taas hiukan lämpiävän.
Tänäänkin lämpö jäänee päivälläkin alle kymmenen asteen. Eilen ja toissapäivänä lämmitin paitisi tietysti keittiön hellan, myös työhuoneen uunin. Eilen hellalla kiehui myös taas annos omenasosetta sarioloista. Nyt kun ne alkavat olla kypsiä, ne ovat turhankin makeita soseeseen. Täytynee hakea Antonovkia seuraksi.

Taas kesä

Tämä viikko on ollut sään puolesta kuin kesä (lähes). Lämmintä parikymmentä astetta ja aurinko paistaa. Syksystä kertoo kyllä se, että aamut ovat kosteita ja sumuisia ja tietysti myös aikaisin tuleva viileä ja pimeä ilta.
Marjat on todella poimuttu, mustaherukkapensaatkin ovat tyhjiä - yleensä olen saanut hakea herukoita aamupuuron päälle vielä myöhään syksyyn, mutta nyt on pitäny tyytyä viime syksyn omenasoseeseen. Kesän marjoja en ole vielä raaskinut käyttää.
Omenasoseet onkin hyvä käyttää pois, uuden aineksia kyllä riittää.

Sariola -puu on niin täynnä, että pelkään oksien katkeilevan. Sokerimiiroista on jo suuri osa syöty.  Antovokiakin tulee runsaasti ja siihen kymmenen vuotta sitten istutettuun kääpiöpuuhun, jonka olen jo jättänyt oman onnensa nojaan, tulee kolme omenaa. Sokerimiiroja tippuu myös maahan ja muurahaiset ovat innokkaina niiden kimpussa, moista en ole ennen havainnut.

Uusiakin omenapuita olen istuttanut: Maikki lähemmäksi kasvitarhaa ja Punakaneli vattujen viereen. Maikin vieressä kasvaa karannut japaninruusukvitteni, jossa on myös muutama hdelmä. Ehkä laitan ne omenasoseen sekaan.

Tyrnejä ei paljon tullut ja vähistäkin ehti osa pahentua ennen kuin älysin poimia ne. Yllättävän nopeasti menivät, sillä osa oli kuitenkin vielä raakoja. Pakkasessa pari minigrip pussia.

Mehua olen hiukan keittänyt, punaherukoista ei paljon irronnut, niin pieniä olivat, mustia ja mansikoita odottaa vielä niitä viileitä syysilmoja.

Parsakaalit ovat jo paremman näköisiä, mutta eivät taida ehtiä tuottaa syötävää. Lehtikaalit ovat upeita ja niitä aina heittelen mudien kasvisten joukkoon paistinpannulle. Kesäkurpitsasatokin jää melko pieneksi, vaikka tänä aamuna löysin yllättäen pari aika isoa kurpitsaa. Niistä saa hyvää pehmikettä omenasoseeseen.

Sadekausi herätteli pihanurmikonkin, niin että leikkasin sen loppuviikolla. Ruohon olen jo osittain käyttänyt tyhjien penkkien (sipuli, peruna) katteeksi estämään edes hiukan rikkaruohojen kasvua.

Luonnon kukat ovat jo kuihtuneet, mutta ainakin samettikukat ovat vielä voimissaan.

Ja Peace -ruusukin tuottaa aina uusia kukkia

Kesää ja mehustusta

Tein muutama päivä sitten pitkän ja perusteellisen postauksen, mutta ilmeisesti nettiyhteys katkesi pahaan aikaan, koska mitään ei näy. Yritetään nyt uudelleen.

Marjat on siis poimittu (paitsi puolukat). Puskat ovat tyhjiä. Mehustus  sen sijaan ei vielä ole loppunut. Viime viikolla keitin pari maijallista ja tänään yhden. Punaisista ei paljon mehu kertynyt, mutta mustista enemmän. Pakkasessa on vielä mustaherukoita, mansikoita ja vadelmiakin mehustukseen.

Edelleen luvataan lämmintä, parikymmentä astetta.  Tänään satoi, siksi mehustus. Täytynee odottaa seuraavaa sadepäivää, jotta hellan lämmitys tuntuu järkevältä. Kun sää kuivuu, täytyy jatkaa klapien vientiä liiteriin, niitä on vielä hiukan pihassa, vaikka lähes joka päviä olen muutaman sylillisen sisään vienyt kuivia kasan päältä.

Yleensä olen pitkälle syksyyn saanut mustaherukoita puuron päälle, mutta nyt se ei onnistu. Onneksi on löytynyt viimevuotisia omenasosetta, kesän marjoihin en vielä ole tohtinut koskea. Hyvä onkin käyttää omensoseet loppuun, sillä materiaalia soseeseen on kyllä taas tulossa. Sariolassa on omenia niin, että pelkään oksien katkeavan. Sokerimiirojakin on mukavasti molemmissa puissa ja siinä kauan sitten ostetussa kääpiöpuussa, jonka olen jo jättänyt omana onnensa nojaan, on kolme omenaa.

Maahan pudonneiden omenien kimpussa on ollut innokkaita muurahaisia, mitä en ole ennen huomannut.

Omenapuita olen ostanut ja istuttanut lisääkin. Maikki juuresmaan viereen ja punakaneli vadelmien viereen kuihtuneen tilallle. Maikin vieressä kasvaneessa ruusukvittenissäkin on muutama hedelmä, täytynee lisätä ne omenasoseeseen.

Tyrnisato jäi hyvin pieneksi. Kun rupesin niitä poimimaan, osa olikin jo yllättäen ylikypsiä ja haljenneita.  (Mehiläiset tms asialla?) Ja niistä kun sitten poimin, osa oli vielä raakoja!

Parsakaaleja ei taida tulla yhtään, lehtikaalit ovat voimissaan ja niitä olen aina heitellyt juuresten joukkoon paistinpannulle. Ehkä kannattaa siirtyä kokonaan lehtikaaleihin ja ostaa parsakaalit kaupasta ja torilta.

Luonnonkukat ovat kuihtuneet, mutta onneksi ruusut ja samettikukat vielä kukkivat.

Marjastus loppu

Nyt saa marjojen kanssa peuhaaminen loppua - ainakin toistaiseksi eli siihen saakka, kunnes tyrnit ja puolukat kypsyvät. Tyrnit jo kellertyvät, en ole uskaltanut kunnolla tarkastella, miten paljon niitä tulee, mutta ei varmaan kovin paljoa.
Punaherukkapensaat ovat tyhjiä, samoin musta- ja viherherukkapensaat. Nokkosten keskellä on kyllä muutama viherherukkapensas tutkimatta, mutta ei niissä yleensä montaa marjaa ole. Määristä en tiedä, marjat ovat pakastimessa odottamssa keittämistä. Paljon ei kutenkaan, ehkä pari maijallissa mustia ja punaisia, vihreitä riitti yhteen satsiin likööriä.
Vattujenkaan määrää en osaa arvioida, hiukan niitäkin. Nyt vatutkin alkavat olla lopuillaan ja sateet ovat liottaneet ne märiksi.
Eilen lähdin vielä tutkimaan metsävattuja ja niitä oli nyt enemmän kuin pari viikkoa sitten, sain ehkä hiukan toista litraa. Mutta olivat huonoja märkiä, vaikka olinkin metsässä ennen kuin tuli taas iso kuuro, n 30 mm puolessa tunnissa.
Tänään poimin karviaiset, noin litra, pakkaseen vaan odottamaan. Eilisellä vattureissulla poimin myös hiukan taikinamarjoja, olivat niin hyvän näköisiä, eli pari purkkia karviaissosettakin tiedossa.
Tänään lähdin illansuussa vielä katsomaan mustikoita siinä uskossa, ettei niitä ole. Löysin kuitenkin hyvin pienellä etsimisellä paikan, mistä löysin litran verran kohtuullisen kokoisiakin. Muutama pikku rasia taas pakkaseen.
Ensi viikolla pitää nostaa ainakin talvivalkosipulit ylös, niiden varret ovat jo mustuneet. Pavut ovat vasta kukassa, muutama palko näkösällä. Kesäkurpitsat ovat huonovointisia, lisäsin tänään hiukan lannoitetta niiden juurille, jospa vielä tuottaisivat satoa.
Perunan varret ovat maata myäten ja perunat pieniä. Aikaisemmin istutetut olivat suunnilleen kanamunan kokoiset, myöhemmät pienempiä. Porkkanoita riittää, punajuuria en ole vielä tutkinut.
Enkä pohtinut mitä teen lehtikaaleillani.

Marjatkin kypsyvät

Helle ei hellitä. Torstaina kulki ukkosrintama ja toi päiväksi hiukan viilemämpää ilmaa, nyt lämmintä on taas 30 asteen hujakoilla. Keskiviikkoilan ja torstain sateet olivat yhteensä 44 mm. eli toivat kosteutta rutikuivaan maahan onneksi.
Sipulit nostin keskiviikkona ennen sateita, sillä varret olivat jo ihan maassa. Pieniksi jäivät. Perunoita nostin ensimmäisen kerran pari viikkoa sitten. Alkavat olla jo kananmunan kokoisia, eivätkä siitä varmaan enää kasva, sillä varret ovat kuivuneet. Porkkanoita olen ottanut jo omasta maasta, samoin muutaman pienen kesäkurpitsan.
Pavut vasta kukkivat, mutta salaattia on sen verra kuin viitsii syödä. Portulakat ovat nauttineet helteestä, kasvusto on isoa.
Punaherukat alkavat olla kypsiä. Niitä on, mutta ovat pieniä. Olen poiminut yläoksilta ja muualtakin kyspiä ja laittanut pakkaseen odottamaan viileitä ilmoja ja mehustusta. Sitä on odottamassa hiukan myös mustaherukoita ja vadelmia. Pihan ympäriltä olen hiukan vattuja saanut, mutta metsässä ovat pieniä. Nyt alkaa tulla satoa myös joskus vuosia sitten ostetuista mesivadelmista, jota viime kesän kosteudessa alkoivat kunnolla kasvaa.
Vattuja hakiessa katselin lähempää myös omenapuita. Sariola on täynnä omenia, mutta voivat jäädä pieniksi kuivuuden takia. Pienemmässä mummunpuussa on yllättävän paljon alkuja, mutta isommassa huonommin voivassa vähemmän.
Myös tyrnejä saattaa tulla.
Ja pihan karviaiset ovat suojassa verkkojen sisällä, hirvensarvisuola vielä lisänä supeja karkottamassa.
Perjantaina leikkasin pihanurmen pitkästä aikaa. Piha on ollut ruskea ja ehkä hiukan alkoi vihertää, mutta jos taas jatkuu koko ensiviikon auringn porotus ja 30 asteen helle, taitaa ruskeus voittaa.