Lunta

Tänä vuonna talvi tuli joulukuun alussa. Ennen itsenäisyyspäivää oli jo pahimmillaan parikymmentä astetta pakkasta ja keittiön putki pari kertaa jäässä. Nyt on pakkasta viitisen astetta ja tulle.
Luntakin on tullut jo ainakin parikymmentä senttiä. Se on tosin hyvinkevyttä höttöä. Näyttää siltä, että tämä seutu on jäänyt pahimmista sateista syrjään, esim Helsingissä ja Turussakin on varmaan satanut paljon enemmän.

Sataa, sataa

Sataa, sataa (ja tuuleekin) Tässä kuussa on jo varmaan satanut enemmän kuin normaalisti koko kuukauden aikana. Torstain ja seuraavan yön aikana satoi 50 mm ja aamulla tyhjensin täpötäyden sademitttarin. Sen jälkeen eilen satoi 20 milliä ja taas sataa. Aamulla paistoi hetken aurinko, mutta sadetta luvataan huomiseksikin. Joku sadealue on jäänyt kiertelemään  Länsi-Suomen päällä.
Osa porkkanoista ja lähes kaikki purjot saavat nauttia syyssateesta. Punajuuret olen jo kaikki syönyt. Perunat odottelevat viileässä saunan lattialla. En ole niitä vielä juurikaan syönyt, nauttinut porkkanoista, punajuurista ja viimeisen kesäkurpitsankin taisin syödä tällä viikolla
Kun on ollut pilvistä, ei ole ollut vielä yöpakkasiakaan, joten kesäkukatkin - lähinnä samettiruusut ovat jollakin tavalla hengissä. Ruusutkin jaksoivat kukkia pitkään, mutta nyt on sade ne jo riepotellut.
"Mummun puun" omenat on jo syöty, niitä oli helppo syödä vaikka koko ajan. Sariolat alka
vat nyt vasta kunnolla kypsyä, olen aina käynyt poimimassa muutaman sisälle kypsymään. Antonovkia olen katsellut vain kaukaa.

Satoa korjattu

Syksy tulee- tai siis on jo - ja satoa on korjattu. Kaikki sipulit ylhäällä ja talvivalkosipulitkin nostettu. Kosteuden puute ei pitäntyt vaivat tänä kesänä, mutta oliko ravinteiden puute, sillä olivat pieniä. Tosin toisessa penkissä, jossa oli vain muutama sipuli, ne olivat isoja ja kauniita ja menivät sisarelle.
Perunoitakin nostin- ensimmäisen penkin. Yllättävän pieniä olivat nekin.
Myös papuja olen jo keittänyt pakkaseen.
Lämmön puute näkyy ainakin kesäkurpitsoiden heikossa kasvussa. Portulakka on ollut pientä eikä kuki eli en saa enää siementä omasta maasta, täytynee ostaa keväällä.
Omenia tulee enemmän kuin ehdin syödä, siis sokerimiiroja. Muut saavat vielä kypsyä puissa.
Eilen keitin pakastimista vatut - niitä oli vähemmän kuin muistin, mutta ovatpahan pois tieltä. Mehuna vievät vähemmän tilaa.
Salaattiakin saan taas omasta maasta, tosin niukasti. Ensi keväänä täytyy muistaa, ettei kylvä baby salaatteja ja varmuuden vuoksi laittaa kahteen eri paikkaan.

Omenoitakin

"Mummun puun" eli sokerimiiron omenat alkavat olla kypsiä. Leikkasin puun alustan  ruohonleikkurilla, jotta näen pudonneet, niitä on yksi-kaksi joka aamu. Viime vuonna ostetussakin on kolme kaunista omenaa ja sariola ja antonovka tietysti taas täynnä. Huonosti voineessa sokerimiirossakin on yksi omena. Piti tänään laittaa syyslannoite, mutta laiskuus ja sade siirsivät.
Eilen kävin katselemassa metsävattuja kauempaa metsätien reunoilta. mutta olin myöhässä, olivat jo kuivuneet. Postimatkan varrelta olen keräillyt vajaan litran päivässä, niin että muutama rasia on sentään pakkasessa. Ja mehumarjoja reilusti.
Runsas viikko sitten leikkasin pihanurmenkin pitkästä aikaa, jotta lastenlasten on mukavampi siinä kirmailla. Työ oli hidasta leikkurin säiliö täynnä jatkuvasti. Ja piha oli leikkuun jälkeen avara ja alaston.
Vein leikkuujätettä ruusupenkkiin ja alle pihasta hiukan kaapimaani sahanpurua. Toiveena, että rikkaruohot pysyisivät poissa.

Marjoja

Metsävattuja ei tule niin paljon, eivätkä ne ole niin suuria kuin olisin odottanut. Tosin postinhakumatkalla sain toissapäivän lähes litran, mistä kolmannes taisi mennä mehumarjoiksi. Eilen myös hiukan komppasin puskissa, mutta saalis jäi melko pieneksi. Vatut ja pujot ja horsmat ja putket ovat niin pitkiä, että on kuin viidakossa kulkisi kun marjoja hakee,
Viherherukkapensaista sain yhden purkillisen likööriksi ja pari pientä rasiaa pakkaseen sellaisenaan syötäväksi. Karviaiset ovat vielä poimimatta, mutta onneksi verkon suojassa.
Saa nähdä, mitä ensi viikolla ehtii, pääasiassa on seurustelu lomalaisten kanssa.
Niin ja yhtenä päivänä poimin sen vähän mitä punaherukoita oli linnuilta jäänt eli reilu litra ja keitin sen pakkasessa olleiden mansikoiden kanssa, eli tuli lähes mansikkamheua. Hyvää juotavaksi.

mehuja

Eilen ja tänään hoidettiin taas yksi syysurakka. Mehunkeitto. Sisar puskissa kumppaninsa avustamana ja minä keittiössä puuhellan ääressä. Kolme maijallista punaisia ja saman verran mustia. Nyt kieltäydyin enemmästä, koska mehuilla ei ole menekkiä, vaikka marjoja jäi puskiin. Annoin kaikki lasipullot sisarelle, jolla on kauunkiasunnossa konellisesti jäähdytetty kellari. Itselle otin vain hiukan pakastepulloja.
Ja mehuja tulee vielä. Metsävatut alkavat nyt vasta kypsyä. Puutarhan kulmasta olen poiminut puutarhavattuja monta litraa herukoiden joukkoon ja niitä varmaan tulee vielä. Ne ovat olleet niin huonoja matoisia, että olen oikeastaan laittanut kaikki suoraan mehustukseen, hyvä kun hiukan hyviä löytänyt puuron ja jugurtin päälle.
Puutarhavatuista ole yleensä laittanut parhaat pakkaseen sallaisenaan syötäviksi ja huonot mehuksi. Eli pari maijallista varmaan vielä keitän, mansikoitakin taitaa olla mehustusta varten pakkasessa odottamassa.
Sisaren mukaan laitoin jo sipuleita, joista varret ovat lakoontuneet ja pari talvivalkosipuliakin. Kesäkurpitsa kärsii varmaan viileistä säistä, koska sato on vähäistä. Ensin kylvetyt porkkanat ovat jo syötäviä, samoin purjo. Pavut vasta kukkivat, mutta onneksi ensi viikosta on luvattu kohtuullisen kaunista, vaikka viileää.
Ja onneksi ensi viikolla pitäisi olla aikaa tehdä ulkotöitä, marjastaa ja siistiä pihaa ja puutarhaa.

Perunoita ja parsakaalia

Tänään otin omasta puutarhasta ensimmäiset perunat. Olivat jo ihan ison kananmunan kokoisia - pienempiäkin on syöty. Ja hyviä olivat. Myös ensimmäisen parsakaalin söin. tänä vuonna eivät ötökät ole syöneet niiden lehtiä, mutta nyt alimmaiset lehdet ovat keltaisia.
Kaikki muut kasvavat edelleen hyvin, mutta salaatti on niukkaa. Sinnikkäästi olen kuitenkin pysytellyt oman maan salaateissa.
Ilma on ollut edelleen vähintäänkin kosteaa. Välillä muutamana päivänä aurinkoakin, mutta viileää aina. Kosteus on tietysti hyväksi, mutta esimerkiksi kesäkurpitsat kaipaavat selvästi lämpöä. Ja pavut ovat kumman haileita, ehkä liian runsas vesi on vienyt maasta ravinteet. Niille en sentään antanut lisälannoitetta kuten kesäkurpitsoille ja kesäkukille.
Miljoonakellot voivat hyvin, mutta samettiruusut ovat pieniä ja kituliaan näköisiä vaikka kukkivatkin, niille annoin lannoitetta. Se ainoa säilynyt verenpisara voi hyvin mutta ei kuki vielä, nuppuja on. Steviat voivat hyvin terassin pöydällä. Puutarhaan viedyistä toinen on hengissä ja näkyy kasvavankin, toinen kuoli.
Viileä kesä on pitkittänyt pionien kukintaa. Nyt vasta alkavat viimeisetkin kuihtua. Ja ruusut alkavat kukkia. Tänään raivasin polkua ruusupenkkien luo. Ruusut ovat olleet rikkaruohojen vallassa, kun ei ole tarvinnut edes kastelupolkua niiden luo tehdä. Hyvin kuitenkin voivat. Vanhat ruusut alkavat kukkia, tänä keväänä istutetut eivät vielä. 

Sataa, sataa

Vaihdoin minäkin blogini tänne, kun vuodatus ei näytä toimivan, Jouduin vaihtamaan otsikkoa kokonaan, kun entinen (malva.vuodatus.net) ei ollut saatavilla.
En kyllä oikein ymmärrä, miten ohjauduin heti tähän vanhaan tiliin ja nimimerkkiin, vaikka en ole nyt googleen kirjautuneena ja tietokoneen pitäisi olla puhdas vanhoista evästeistä, kun se on juuri uusittu kokonaan. Enkä ole tällä juuri googlen osoitetta käyttänyt, mutta kai sitten. Äh, googlen selain chromehan mulla on käytössä...

Mutta siis asiaan eli puutarhaan ja pihaan. Periaatteeni kun todella on se, minkä otsikoksi laitoin, luonto kasvattaa. Nyt vähän liikaakin, sillä joka päivä on tullut vettä - enemmän tai vähemmän. Ja ilma on kostea. Eikä aurinkoa näy kuin vilaukselta. Viime viikko oli sentään kaunis ja aurinkoinen ja sain nauttia ja ihailla pionieni kukista, yritänpä laittaa niistä kuvia tähän.

 Näitä kukkia taisi olla parhaimmillaan kuusi.

 Tämä pioni on vanhin ja jo monena vuonna kukkinut upeasti, parikymmentä kukkaa.

 Tämä taisi kukkia ensimmäistä kertaa, yksi ainoa kukka, joka oikeasta on paljon tummenmman punainen, mutta meni  heti iltahämärissä suppuun, niin etten saanut hyvää kuvaa.

 Ja tämä oli tuoksuva kaunotar.

Viimeiseksi näytti jääneen ensimmäiseksi  - pari viikkoa ennen muita - kukkinut pioni, joka teki tavan mukaan vain kolme kukkaa.

Minulla pitäisi olla jossakin tallella pionien nimet eli lajit, mutta ovat jossakin liian hyvässä tallessa, ehkä joskus löytyvät.

Pionien lisäksi ovat iloa tuoneet päivänkakkarat, lupiinit ja monet muut luonnon kukat. Viimeksi ketoneilikka, joka näkyy taas kasvavna ja kukkivat pihassa entisellä paikallaan. 

Ja puutarhassa (minulle puutarha tarkoittaa hyötykasvitarhaa) kasvavat tietysti rikkaruohot hienosti, mutta kyllä kaikki muukin - paitsi salaatti. Vain pieni pätkä on kunnolla kasvussa, ja sekin baby leafia eli pienilehtistä. Salaattien suhteen on pieni arvoitus, kylvin porkkanapenkin päätteeksi jotakin muuta, kun porkkanasiemenet loppuivat. Kun sinne alkoi nousta kasvustoa, muistelin kylväneeni sinne salaattia ja söin, vaikka vähän ihmettelin pyöreitä lehtiä. Mutta ajattelin sen olevan parsasalaattia, joka on minulle uusi lajike. Mutta sisaren luona käydessäni selvisi, ettei se ole parsasalaattia. Nyt en enää uskalla syödä tätä tuntematonta, odottelen vain, selviäisikö sen kasvaessa, mistä on kyse.

Tiistaina kävin mansikoita poimimassa ja parikymmentä litraa laitoin pakkaseen. Viikonvaihteessa varmaan toinen satsi, toivottavasti sade ei kaikkia pahenna.

Omastakin maasta löysin yllättäen ainakin puoli litraa hyvä ja isoja mansikoita.