Sieniä löytyy

Eilisessä blogitekstissä unohdin kertoa tämän syksyn uutuuden, olen oppinut löytämään sieniä lähimetsästäni. Jo viime vuoden syksyllä löysin sattumalta sieltä suppiksia, kun menin etsimään sieniä hakevaa tytärtäni. (Muita sieniä en uskalla poimia kuin suppiksia ja kantarelleja.)
Tänä syksynä lähdin etsimään, löytäisinkö vanhan paikan, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin tien toiselta pulen yhden männyn juurelta supppiksia toista litraa. Olen saman puun juurelta hakenut sitten myöhemminkn pari kertaa yhden soosin ainekset.
Olin varustautunut myös puolukoiden poimintaan, se saalis jäi pienemmäksi.

Tänään lähdin taas kävelylle metsään ja palatessa poikkesin katselemaan josko vielä. Puunjuuren tiesin jo tyhjäksi, olin siellä pistäytynyt muutama päivä sitten viedessäni viimeisiä omenia metsään peuroille. Ja löysinkin - ensin yhden suppiksen, jota kannoin kädessäni, sillä en ollut varustautunut edes muovipussilla. Sitten löysin kantarelleja ja vielä toisen suppiksen, Mietin jo teenkö myssystäni seinikorin, mutta enempää ei tullut vastaan. 

Hyvä  näinkin. Ja tiedänpähän nyt mistä löydän suppiksia. Ehkä opettelen tuntemaan muitakin sieniä, niitä kyllä metsässä on.

Jo joulukuussa

Nyt on siis jo joulukuu. Muutamana aamuna maa on ollut valkoinen, parhaimmillaan lunta on tainnut olla lähes 10 senttiä, mutta yleensä sää on ollut harmaan sateinen.
Sato on tietysti korjattu talteen - paitsi tyrnejä on vielä pensaat oransseina.


Niitä ei tietysti ole enää aikoihin voinut poimia, ovat niin pehmeitä, eivätkä linnutkaan ole huolineet. Pakkasessa on näitä - ja myös muita marjoja ylenmäärin.
Ja myös muutama antonovka on puussa. Ei ole pitkä aika kun yritin kerätä niitä hankkimaani hedelmähaaviin, mutta eivät tulleet, vaan olivat niin tiukassa.  Ja olen päättänyt, että saa riittää. Toissapäivänä tein vielä yhden omenapannarin ja pakkasessa on omenapaloja seuraavia odottamassa.
Muutama Sariola odottaa vielä eteisen kaapissa syömistä. Ne sain kaikki talteen.

Sarioloita tuli mukavasti, samoin mummun puun omenia. Kauan kauan sitten istutettu kääpiöomenapuukin, jonka olen jättänyt hoitamatta, tuotti nyt 12 hyvää omenaa.
Ja se mustaherukkapensaan keskelle kasvanut yllätysomenapuu antoi hyviä hedelmiä - aikalailla kaneliomenan makuisia. Niistä pitivät linnutkin.

Nyt kokeilen saano talvetettua verenpisarat, Niistä toinen on salin ikkunalla hiukan hupussa, jottei pääse valoa ja toinen eteisen komeron lattialla. Ne leikkasin alas. Eteisen ikkunalla kasvaa miljoonakello, sitä en ole leikannut ja näytää melkein kasvavan. Eteisessä on lämmintä noin 15 astetta, samoin täällä salissa muulloin paitsi viikonloppuisin.
Niin ja lehtikaalia otin vielä tällä viikolla, vielä olisi puutarhassa hiukan violetteja kaalia, muut on menneet taas peurojen suuhun -samoin kuin mansikanlehdet tuttuun tapaan.

Pionit ja muut kukat

Keväällä selvittelin pionieni nimiä ja laitetaan ne nyt tännekin turvaan. Se ensimmäinen, jossa on vain pari kukkaa on todennäköisesti tarhapioni Rubra Plena. Sitten tuo, missä on keltaista keskellä on Karla Rosenfelt. Niitä on ehkä kaksikin, tai toinen on ainakin samannäköien. Yhden tummanpunaisen nimen olen näemmä jo kadottanut, mutta suuri  vaaleanpunainen pensas on Sarah Bernhardt. Pionit olivat myöhässä, mutta kukkivat kauniisti.

Sain tänä kesänä itsekin jättiverenpisarat kukkimaan kauniisti. Olen aina vienyt yhden valmiiksi istutettuna tyttärelle ja siellä se kasvaa ja kukoistaa paljon kauniimmin kuin minulla. Mutta ilmeisesti tuo liiterin seinä on täällä sopiva kasvupaikka, muualla se ei ole menestynyt.  Kesällä sain ihastella taas miljoonakelloja.

Ja nyt syksyllä ilahduttaa nämä samettikukat (kaikki ei mahtuneet kuvaan), joiden taimet ovat taas tyttären anopin kasvattamia. Nekin ehtivät kukkaan vasta kesällä, mutta ovat sitten pysyneeet kauniina ja keväällä kukkivina ostetut ovat jo kuihtuneet.
Myös  kevään ensimmäiset orvokit ilahduttavat. Leikkasin ne matalaksi ja osa ryhtyi taas kasvamaan ja kukkimaan.
Keväällä aloittamani tuoksuvatukan turman olen jaksanut pitää, Pieniä alkuja nousee vieläkin, mutta ei enää sitä tahtia kuin kesällä. Tatarta en ole jaksanut yhtä hyvin pitää kurissa, mutta ei sekään ole pitkäksi päässyt.

Tyrnejä riittääää

Kesä on mennyt, niin että bloggauskin jäänyt. Kaiken muun lisäksi elokuussa työllisti ikkunapokien maalaus, jota pitäisi jatkaa, jos lämpöä ja kuivaa ilmaa riittää.
Kasvimaa on jäänyt lähes oman onnensa nojaan, mutta satoa olen tietysti yrittänyt ottaa talteen. Mansikoita tuli vain muutama, vaikka CD-levyt pitivätkin linnut poissa. Saskatoon eli marjatuomipihlaja teki marjoja runsaasti, niin etteivät linnutkaan ehtineet kaikkia syödä, vaan minä sain pakastimeenkin vähän. Löysin jostakin ohjeen, jonka mukaa marjoja kannattaa laittaa puuron senkaan. Ne eivät hajoa, mutta saavat mantelisen maun kuumetessaan. Oli hyvää.
Punaherukoita tuli riittävästi, ovat vielä pakkasessa odotttamassa mehsutusta: tarkoitus tehdä enimmät mehut sisarelle, itselle vain yksi kattilallinen. Mansikoitakin on nyt riittävästi mehuun ja syötäväksi. Ole jo yhden purkin syönyt.
Sisko pyysi mustaherukoita hilloa varten. Luposin reteästi: kyllä nyt pari-kolme litraa löytyy. Mutta sain käydä kaikki pensaat läpi ja ottaa joka marjan talteen. Lopulta poimin myös yhden villinä kasvaneen pensaan. Sain siskolla muutaman litran, itselle hiukan syötäviä ja ehdä pienen pussukan mehua varten.
Vadelmia tuli metsästä ja pihan nurkasta ihan kohtalaisesti. Ensin tuntui että olivat pieniä, koska heinäkuu oli hyvin kuiva, mutta myöhemmin läytyi isompiakin - aivan viime päiviin asti. itse asiassa edellen napsin aina jonkun suuhun, vaikka eivän enää ole yhtä hyviä ja makeita kuin kesällä.
Ja siis tyrnejä on oksat täynnä. Olen pari viikkoa poiminut niitä minkä ehtinyt ja pari tuttavaakin ollut poimimassa itselleen. Edelleen pensaat lähes täynnä, mutta aion lopettaa. Minulla on enemmän kuin tarpeeksi itselleni ja parille tutulle, joille olen luvannut viedä. Olen jo kokeillut tyrnipiirakan ohjeatta ja miettinyt mihin niitä voisin käyttää. Yhden satsin laitoin likööriksi samoin kuin viherherukoita.

Valkosipulit otin kerrankin ajoissa talteen. Ne ovat edelleen korissa liiterissä odottamssa käsittelyä. Sato oli hvyä, mutta isokyntissä on se ongelma, että menee monta sipulia - itse asiassa ainakin viidesosa uusiksi siemeniksi. Ja toisaalta, kun syön niitä raakana, yksi kynsi on turhan iso. Pitäisi tehdä taas valkiospulihunajaa.
Salaatit pitivät viileästä säästä. Heinäkuu oli kuiva, mutta kastelin hiukan lähinnä salaatteja ja kesäkurpitsaa. Salaatit kasvoivat yli äyräiden, olen jo joutunut ostamaan kaupasta. Parsasalaatti oli hyvää ja käytin sen varsiakin, samon mangoldia. Ne kannttaa vain kylvää todella harvaan tai sitten harventaa. Pinaattii laitoin vain kohtalaisesti pakkaseen.
Lehtikaalia on taas yli oman tarpeen. Olen vienyt sitä tutuillekin.
Sipulitkin olen nostanut, ne jäivät melko pieniksi, koska istutin myöhään. Ja ihmettelin edelleen niitä ensimmäisiä siemensipuleita, ne säilyivät koko kesän maassa, eivät kasvaneet, mutta eivät mädäntyneet.
Porkkanaa ja muutaman punajuuren olen syönyt, pitäisi varmaan nostaa ylös, sillä jtokut pikkumadot tms syövät niihin mustia raitoja.
Kesäkurpitsoita tuli muutama vihreä, keltainen ei taaskaa tuottantu satoa. Ja papuja olen tainnut keittää pari pientä satsia.
Kukista ilahdutta ainakin Peace, joka teki kolme ihanaa kukkaa.

Sadonkorjuu alkoi

Jo viime laitoin pakkaseen ensimmäiset tuotokset kasvimaalta. Pinaatit ovat kasvaneet reheviksi ja uhkaavat kukkia, joten viime viikolla laitoin hiukan ja tänään taas lisää ryöpättyä ja hienonnettua pinaattia pakkaseen. Melkein jo riittää, pakastinta siivotessani heitin kompostiin viime syksyn pinaattia.
Pinaatit, kaikki salaatit ja mangodi ovat kasvaneet tosi hyvin. Salaatin uusintakulvökin olisi jo valmisa syötäväksi. Olen leikannut salaattia ja pinaattia lyhyeksi, jospa kasvattaisivat uutta satoa.
Mansikoitakin on muutama kypsynyt, mutta linnut vieneet. Luulin kissojen pitäneen linnut loitolla, mutta kun eilen illalla katselin, että tänään saisi kypsiä mansikoita, yhtään punaista ei enää näkösällä. Yritin laittaa taas cd-levyjä turvaksi, mutta kiireessä taisivat jäädä keskelle kasvustoa - no ehkä auttavat siellä, ennen kuin saan korjattua.
Sipuleita kasvaa nyt vähän joka penkissä. Ostin uuden satsin ja siinä oli enemmän kuin itämättömissä vanhoissa (ne olivat isoja), joten laitoin siopuleita sitten kasvamaan mansikka -ja porkkanpenkkehinkin!
Myös pavuista tein toisen kylvön, ensimmäisestä vain muutama oli lähtenyt kasvamaan, nyt hiukan enemmän.
Pavut ja varmaan myös kesäkurpitsat kaipaisivat varmaan lämpöä enemmän, Vain muutamana päivänä on ollut lämmintä yli kaksikymmentä astetta.
Kastella ei ole tarvinnut, viime viikolla satoi yli 20 mm. ja taas sataa.
Kaikki kasvit ovat myöhässä, viime perjantaina oli tarkoitus mennä tyttären kanssa mansikoita poimimaan, mutta vielä ei valmista.  Tytär lupasi hoitaa itse mansikkansa, minun täytyisi varmaan kohta soittaa ja varata omat. Nyt on kuitenkin luvassa hyvä sato ja täytyy heti ostaa reilusti, viime talvena en paljoa saanut syödä. Ostin vähän ja sitten mansikat loppuivat yllättäen ja piti jakaa vähistä tyttärille. Onneksi oli mustikoita ja vattuja.

Kukat kukkivat kauniista, mutta monet ovat jääneet lyhytvartisiksi. Pionit ovat myöhässä, vain ensimmäinen tummanpunainen, jossa on vaan yksi kukka on jo auki.

Akileijoja on taas mukavasti siellä täällä, samoin päivänkakkaroita. 

Ketoneilikoita sain myös odotella ja luulin, ettei niitä nyt tulekaan, mutta viime päivinä olen huomannut parissa paikassa edes muutaman. Taas eri kohdissa kuin ennen.

Malvoja on hiukan pihanurmella, mutta terassin reunalla vain pari kasvustoa. Muutama alku on myös tuoksuvatukoiden tilalla. Tuoksuvatukoiden ja tarten nypintä on jatkuntut, saa nähdä montako vuotta sitä pitää tehdä.

Luulin että vatukkapensaan alat "puhjennut" kasvi on syysleimu, mutta nyt alan kallistua suopayrtin puoleen. Sen pitäisi olla voimakkaasti leviävää, kun kasvi on. Kohta se alkaa kukkikaan, sitten selviää.

Sadepäivä

Tänään on jo toinen perättäinen sadepäivä. Vettä on tullut tasaisesti, mutta ei lopulta kovin runsaasti, hyvä jos yhteensä yli 10 mm. Kun viime viikollakin satoi ainakin samanverran, ei enemmästä väliä, maa on märkä.
Ja ainakin ruoho ja voikukat ja muut rikkaruohot kasvavat silmissä. Leikkasin torsstaina pihanurmen ja kun lauantai-iltana palasin vuorokauden reissulta, voikukan vanat tervehtivät iloisesti pihassa. Ilmeisesti viileän kevään takia kasvustot olivat lyhyitä, eikä leikkuri katkonut kaikkia kukkia. leikkasin nopeasti vanat ja uudet voikukat pois, mutta kyllä niitä taas on.
Kaikki on kylvetty ja istutettu, paitsi salaattia pitäisi laittaa uusi kylvö. Ja persiljan ja tillin olen unohtunut. Olen yrittänyt katsella ruokakaupasta persilja- ja tilliruukkua, mutta en ole löytänyt.
Salaatit ovat kasvaneet hyvin, nyt saan salaatit jo omalta maalta ilman ongelmia.
Mutta sipulit. Sunnuntaina ryhdyin perkaamaan sipulipenkkiä. Kun nostin harson, näky oli tasaisen vihreää - eli rikkaruohot hyvässä kasvussa. Mutta vain yhden sipulin näin syhtyneen kasvuun. Otin pari sipulia maasta tutkiakseni niitä, ei näkynyt minkäänlaista juurta. Jätin harson pois, jospa valo auttaisi. Ja jos näkyy vielä josskin siemensipulia, täytyy ostaa, vielä ehtii kasvamaan.
Porkkanapenkkiä en ole tutkinut, mutta sipulipenkin päässä oli muutamia taimia, sinne olin laittanut nauhasiemeniä.
Valkosipulit ovat hyvässä kasvussa. Viimevuotisesta sipulipenkistä olen yrittänyt jättää uudet kasvit henkiin tai siirtänyt niitä muiden valkosipulien joukkoon. Olisiko sittenkin joku vanhaa kantaani vielä elossa? Syksy näyttää.
Tuoksuvatukat olen saanut pidettyä kurissa, kun olen lähes joka päivä nyppinyt alut pois. Samaa olen tehnyt isoille tatareille liiterin nurkalla, mutta miten käynee jatkossa.

Vai lämmintä

Viimeksi blogailin, että tänään jo lämmintä. Sattui lämmin päivä tai taisi olla parikin, mutta kylmääkin on riittänyt. Tänään ja eilen lämpötila alle 10 astetta auringosta huolimatta. Poikkeuksellisen kylmä kevät sanovat säätieteilijät. Mutta silti ei oikeastaan ole  ollut yöpakkasiakaan.
Tosin niiden pelossa kokosin taas kukkapurkkini joko taimitarhaan tai terassin pöydälle jo eilen ja siellä ovat saaneet olla.
Kylmyydestäkö lie johtunut, että kaikki tulppaanit eivät lopulta auenneet kukkaan, vaikka olivat jo nupussa.
Onneksi kauniit suippokärjet kuitenkin aukesivat.

Ja voikukat tietysti kasvavat jo kauniina. Malvoja on näkynyt vain pari alkua.

Kirsikat yllättivät. Viime kesänä jouduin raivaamaan niiden päältä kaatunutta koivua. Nyt kun menin katsomaan, ihmettelin ensin onko joku vienyt loput koivut pois, kun puu oli niin kaukana kirsikoista. Sitten huomasin, että kirsikat olivat tulleet ulos metsästä. Pensas oli levittäytynyt pellon puolelle pois puiden katveesta. Ensi keväänä pitäisi katkoa viereltä ja ojasta kaikki lepät ja muut.

Sen verran olen pioneja katsastanut, että kaikki ovat ainakin hengissä. Ruusuista parissa näkyy eloa.

Enemmän olen tietysti keskittynyt kasvimaahan. Tänään perjantaina istutin keskiviikkona ostamani lehtikaalit ja purjot. Tusina purjoja taisi olla 18. Lehtikaalien tusina täsmäsi paremmin, mutta kun otin vain vihreitä ja violetteja, sain pari palmukaalta kaupan päälle. Samoin laitoin maahan myös punaviiniheinän ja sitruunamelissan, mutta kesäkurpitsat ja joriinit ovat edelleen autotallissa odottamassa ilman lämpiämistä. Ehkä sunnuntaina tai viimeistään maanantaina. Toivottavasti pysyvät hengissä siihen asti.

Pavut, herneet ja punajuuret ja portulakka odottavat myös vielä

Ja jo aikaisemmin olen kylvänyt porkkanaa, perunaa, sipulia ja monenlaista salaattia sekä mangoldia ja pinaattia. Vielä taitaisi mahtua hiukan perunaakin ellen jätä tilaa mangoldin ja salaatin uusintakylvöille. Tai sitten enemmän papua. Sitä olisi kiva pakastaakin. Kumpa tietäisi tuleeko lämmin kesä. Viime vuonna ei papu kasvanut. Kylvin varmaan liian kylmään maahan. Nyt ei siis asuta kiirehtiä.

Tänään jo lämmintä

Tänään on ollut jo lämmin päivä, viitisentoista astetta. Aurinko on kyllä ollut pilvessä. Nyt on onneksi aikaa  hosua puutarhassakin, mitä nyt tiistaina oli koulutusta ja eilen olin iltapurjehduksella.
Joka tapauksessa sain tiistaina aamulla istutettua ensimmäiset kasvit eli pari kaupasta ostetun salaatin juuristoa.








Tiistaina kaupungissa käydessäni ostin myös siemeniä ja olen kylvänyt Lollo Rosso salaattia, parsasalaattia, mangoldia ja tänään vielä australialaista lehtisalaattia. Ja huomenna voin taas laittaa kolmannen kaupan salaatin.
Tiistaina piti myös laittaa maahan säästämääni omaa vanhaa valkosipulikantaa, mutta oli mädättänyt sen - minä tyhmhyri olin pitänyt sitä jääkaapaissa muovipussissa ja sitten pääsiäisenä kun jääkaappia piti tyhjentää, heitin pussin eteiskomeroon ja siellä se tietysti mätäni, oli kostunut jääkaapissa. Harmittaa! Istutin tilalle taas hiukan espanjalaista. Viime syksynä puutarhurilta tilatut näkyvät kasvavan hyvin.
Tein myös toisen mansikkapenkin, 10 jonsokkia ja samanverran polkaa. Tänään kylvin myös porkkanat, mutta varistelin liikaa niitä, kaksi pussia eivät riittäneet juuri mihinkään. Täytyy ostaa lisää, kunpa löytäisi nauhana.
Perunaakin hain torilta Annabellaa. Sen laitan huomenna - ainakin hiukan maahan.
Yötkin ovat olleet sen verran lämpimiä, että aion jättää kukat ulos. Muut ovat kasvaneet hyvin - paitsi portulakka. Sen taimet olivat niin pieniä, etten ole osannut käsitellä riittävän varovasti.

Kevät keikkuen

Kevät tulee todella keikkuen. Tällä viikolla on ollut päivisin lämmintä jo yli kymmenen astetta, mutta ensi viikoksi luvataan taas kylmää, jopa räntäsadetta. Vapunaattonakin oli aamulla maa valkoinen, mutta räntä sentään suli lähes kokonaan päivän aikana.
Olen ollut toisaalta tyytyväinen siitä, ettei puutarhahommiin ole kiire, koska työtä on riittänyt vanhojen ulkoseinälautojen kuskaamisessa jätelavalle ja muutoinkin talon ympärystän siivoamisessa. Klapeja on syntynyt, mutta vielä on muutama runko odottamassa.
Eilen sentään istutin kukantaimet ruukkuihin, että pääsevät kasvamaan. On vaan entistä isompi työ kantaa niitä sisälle. Muutaman ruukun jätin kokeeksi taimilavaan, jonne olin pohjalle laittanut ylijääneen eristelvyn kappaleen ja päälle hiukan harsoa. Viime yönä olisivat kyllä kaikki siellä pärjänneet, mutta jo ensi yöksi on luvassa pakkasta.
Tänä vuonna ei tarvitse arvuutella, ehtiikö voikukka kukkaan ennen tulppaaneja. Kuistin kivien raossa kasvava voikukka on auennut.

n 

Toinen kukka, mikä on viime päivinä ilahduttanut on sinikello. Niitä on putkahdellut sinne tänne, yksi jopa täysin erilleen muista. Muistelen, että viime vuonna niitä oli vain muutama. Toivottavasti lisääntyvät edelleen.

Tulppaanit ja narsissit ovat vielä alussa, muutama pieninuppu näkyvissä. Monena vuonna ne ovat tähän aikaan olleet täydessä kukassa.

Kevät tulee hitaasti

Kevät tulee nyt hitaasti. Välillä oli jo keväisempää, mutta sitten tuli pohjoisesta kylmää ilmaa ja sen mukana välillä lumisadettakin. Nyt taas sade on vettä, joskus joku räntähiutalekin.

Krookukset pääsivät kukkaan jo hyvän sään aikana, nyt ne ovat jo suureksi osaksi jo lakastuneet. Kuva on otettu 6.4. eli pari viikkoa sitten, jolloin kukat olivat kauneimmillaan. Pihassa on myös yksi lumikello ja pieni sininen kukka, jota en tunne. Tulppaanien ja narsissien lehdet nousevat hyvin hitaasti.


 Perinteiset "kevätvauvani" tulivat reilu viikko sitten. Onneksi pyysin, ettei niitä lähetetä
 kovin aikaisin. Nyt en tehnyt isoa tilausta, miljoonakelloja tietysti ja isoa verenpisaroita, kerrottuja petunoita ja portulakkaa (siis kukkia). Kukat ovat olleet eteisen ikkunalla, en ole yrittänyt ulkloiluttaa niitä vielä. Ensimmäinen pieni miljoonakello silti jo ilahduttamassa.
Huhtikuun alussa ostin narsissiruukun, jonka kukat ovat jo kuihtuneet. Nyt haaveilen, että löytäisin orvokkeja.

Toisaalta hyvä, ettei kasvimaalle vielä kiirettä. Innostuin puiden kaatoon. Ensin katsoin, että kaivoin vieressä olevat koivut (pienet) on hyvä kaataa, etteivät ime kaivoa tyhjäksi. Sitten näin muutakin kaadettavia puita ja löysin vielä pari viime keväänä kaadettua runkoa, joita ei ollut tuotu klapitettavaksi. Nyt minulla riittää puuhommia.

Ulkona on myös vielä muutama kasa vanhoja ulkoseinälautoja, jotka pitäisi kantaa jätelavalle. Odottelen vain maan sulamista, sillä alimmat laudat ovat varmaan tiukasti maahan jäätyneitä. Ja autotalliakin olen siivoillut, jotta saan sieltä samaan kuormaan epämääräisiä maalattuja puita.

Nollan tienoilla

Edellinen postaus alkoi toteamalla, että talvi tuli tavallista aikaisemmin. No, se talvi taisi jäädä lyhyeksi. Lämpötila on enimmäkseen ollut nollan tietämillä ja lunta juuri sen verran, että maa on valkoinen.
Leuto ja lumeton sää on ollut minulle hyvä, koska taloon on tehty ulkoseinäremontti. Nyt on pihassa vain isot kasat jätepuuta ja ne olen luvannut ja aion itse hoitaa pois. Huomenna pitäisi tulla jätelava, jonne heittelen pois revityt vanhat laudat. Uudet ylijääneet laudankappaleet ole jo raahannut talteen. Niitä uskaltaa hiukan polttaa muun puun seassa, koska niissä on vain yksi kerros maalia. Ja mukana on maalaamatonta puuta, jota on käytetty koolaukseen.

Halusin hoitaa puut itse, koska aion reunustaa niillä kasvimaalle penkit kauniimmin ja paremmin kuin nyt. Ja jopa laittaa lautoja penkkien väliin käytäville muovin päälle.
Remonttia varten katkoin myös kaikki kasvit talon ympäriltä runsaan metrin leveydeltä. Ja ympärystä on tietysti sotekettu. Mutta uskon, että kasvu jatkuu. Mietin miten saisin talon päädyssä olevaa tuoksuvatukkoa hillittyä, jaksaisinko nyt leikata kaikki pois sitä myöten kun kasvaa. Leikkelin pensaikon jo kerrran kokonaan viime keväänä, mutta se kasvoi takaisin jo ennenkuin ehdin viedä leikatut kasvit pois. Kuluikin päivä tai pari kun siivosin alueen nyt ennen joulua.