Vielä viimeisiä

Syksy on ollut lämmin ja kostea. Sadetta on lopulta tullut niin, ettei tarvitse pelätä kaivon kuivumista. Lammikko on täpö täysi. Kasvit eivät tiedä, miten olla, kun eivät pääse talvilevolle. Eilenkin oli lämmintä lähes kymmenen astetta ja aurinko paistoi. Tosin auringonpaiste ei maahan asti päässyt, kuin harvoissa paikoissa.
Ruusuissa on vielä vihreää, tosin peurat ovat taineet "leikellä" niitäkin, kun itse en ole vielä ehtinyt. Ruusujen suojaus onkin vielä edessä, mutta sitä ei voikaan tehdä, ennen kuin tulee pakkasia.
Malvat myös vihertävät edelleen, nuppujakin on, mutta ei sentään kukkia.
Tänään tuuli tosi kovasti, täällä ei sentään ollut myrskyä, ja vein terassilta pois vielä viimeiset ruukut. Yhdessä oli mansikkaa ja mansikat istutin maahan, saa nähdä miten voivat ensi keväänä.
Sisällä alkavat joulu- (marraskuun) kaktukset kukkia. Ne olivat ulkona kesän ja muistin onneksi ottaa ne sisälle ennen ensimmäisiä pakkasöitä.

Talvi saa tulla

Nyt on sitten talvivalkosipulitkin kylvetty. Istutusraudan avulla laitoin maahan - toivottavasti oikein päin. Saa nähdä mitä keväällä nousee. Ja missä, yleensä valkosipuleita jää syksyllä maahan sen verran, että niitä aina jossakin kasvaa.
Toin myös kasvimaalta lapion ja talikon ja muut työkalut pois. Talvi saa tulla. Toivottavasti keväällä on enemmän voimia häärätä siellä.

Peurat asialla

Olen sairastellut ja puutarha on saanut olla oman onnensa nojassa. Tänään pitkästä aikaa kävin siellä katsomassa ja korjaamassa talteen viimeiset purjot. Puutarhassa oli paljon peurojen (vai ovatko ne nykyisin kauriita?) jälkiä, niitä täällä liikkuu. Mansikkapenkki oli jotenkin kalutun näköinen, aivan kuin peurat olisivat syöneet mansikoiden lehtiä. Siitä ei tietysti ole haittaa, penkki olikin perkaamatta. Ja yhden purjonkin vihreät lehdet olivat hävinneet.
Onneksi on taas lämmintä. Viikonlopun aikana pitäisi istuttaa edes muutama talvivalkosipulin kynsi. Tytär onneksi tyhjensi talvikompostorin puutarhaan, joten eiköhän sieltä löydy penkki, jonne voi sipulin kynnet piilottaa helposti.
Muutoin puutarhatyöt saava odottaa kevättä, toivottavasti silloin on voimia.

Omenat ja perunat

Sadonkorjuuedistyi tällä (viime) viikolla omenoiden ja perunoiden korjuulla. Kummastakaan ei ollut isoa vaivaa eikä ole isoa vaivaa sadon käyttämisellä. Osa omenoista oli jo tosin syöty, mutta sariolat vielä puussa. Ei muutoin olisi ollut kiire ottaa talteen, mutta kun linnut olivat jo ahneina niiden perään.

Hyvin mahtui koko sato yhteen pieneen koriin. Toivottavasti siinä kypsyvät vielä lisää.

Perunasato mahtui 3 litran pieneen ämpäriin. Ehkä saman verran sain kuin olin kylvänyt. Myyrät ottivat osansa ja itse kyllä söin kesällä muutaman kerran uusia perunoita ja joskus taisin hakea soppaan hiukan perunoita. Yleensä syön nyt vain porkkanoita, punajuuria, kesäkurpitsaa ja joskus kaupasta ostettuna lisänä kukka- tai parsakaalia.

Kesä jatkuu

Viime viikon - ja edelleen tänään - sää oli päivisin kuin kesällä, aurinko paistoi ja lämmitnä parikymmentä astetta-  tänään ylikin. Oleilin kuitenkin paljon sisällä, pyristelin flunssaa vastaan ja myös lepuuttelin kipeää jalkaa. Parina iltana keitin kuitenkin ystävältä saamiani omenia ja hiukan taas porkkanoita. Porkkanat ovat kasvaneet hyvin, mutta niistä näkyvät pitävän muutkin kuin minä.

Kesäkurpitsa tuottaa myös edelleen satoa. Pavutkin alkavat "kypsyä", täytynee ryhtyä penkomaan pitkiksi ja sekaisin kasvaneita papuja, josko sielä syötävää löytyy. 

Portulakoissa on nuppuja, olen toivonut, että ne kukkisivat ja saisin siementä, mutta taitaa olla turha toivo. Sama juttu rohtosamettikukkien kanssa.

Kesäkukat jaksavat tietysti kukkia, yritän niitä kastellakin aina välillä.

Ja vielä tänäänkin löysin postinhakureissulla tien varrelta muutaman hyvän vadelman suuhuni. Ja amppelissa on yksi iso mansikka kypsymässä!

Valkosipulit ylhäällä

Viikko on ollut niin aurinkoinen ja lämmin, että on ollut pakko olla ulkona ja tehdä ulkotöitä. Eilen sain poimittua loputkin tyrnit. Ei niitä (onneksi) kovin paljoa tullut, mutta varmaan riittää itselle nautittavaksi muutama joka aamu puuron päälle ja hiukan vielä lapsille vietäväksi.
Eilen illalla tein myös loppuun yhden urakan, vein viimeisetkin klapit liiteriin - tai melkein viimeiset. Ihan maassa alimmaisina olleet puut ovat vielä lavojen päällä kuivumassa, mutta jos viikonlopuksi luvataan sadetta, vien nekin katon alle huomenillalla. Kyllä ne sielläkin kuivuvat.

Tänään siirryin sitten raivaamaan puutarhaa. Kiskoin ja leikkasin rikkaruhoja ja nostin valkosipulit ylös. Aika pieniksi jäivät, olisi varmaan pitänyt kastella ja ehkä lannoittaakin enemmän. Riittävät kyllä minulle. Samalla keräsin maasta isot kasat rikkaruohojen juuria auringon kuivatettavaksi. Eilen kävin läpi kauimmaisen perunapenkin. Se oli ontto, täynnä myyrien koloja. Eikä perunoita kuin muutama.

Pavut kukkivat ja kasvavat hirveästi, rönsyjä on joka paikassa. Mutta milloinkahan tekevät hedelmiä eli papuja. Odottavatko ne viileämpiä ilmoja.

Puita liiteriin kantaessa olen ihastellut liiterin seinustalla kukkivia verenpisaroita.

Tyrnejä, mutta ei karviaisia

Olin neljä päivää matkoilla viime viikon lopussa ja sinä aikana oli karviasipensaat tyhjennetty. Suojana ollut verkkokin oli kaadettu alas. Supi tai koira. Ihmetyttää sillä nyt myös pensaan keskellä korkealla olleet marjat olivat hävinneet. Yhdelle matkakumppanille oli känyt samoin, karviaiset hävinneet matkan aikana! Olin säästellyt kesäkurpitsoita, että saan keittää niitä karviaisten kanssa soseeksi, mutta nyt annoin niitä työkavereille! Niitä tulee enemmän kuin itse jaksan syödä.
Tiistaina menin leikkaamaan nurmikkoa omenapuiden alta, jotta näen pudonneet omenat. Silloin huomasin, että tyrnipensaat, joista ei ole vuosiin tullut kuin muutama marja, olivat tehneet satoa. Ei nyt (onneksi) niin paljon kuin alkuvuosina, mutta sen veran kuitenkin, että poimimista riittää, vaikka luulin marjanpoiminnan jo loppuneen. Pari litraa on jo pakkasessa.
Ja tyrnejä poimiessa huomasin, että  yhdessä kääpiöomenapuussa, joka on istutettu kymmenisen vuotta sitten ja jonka suhteen olen jo toivoni menettänyt, oli yksi kaunis punainen omena - ja ihan hyvän makuinen. Ilmeisesti kannattaa jättää puut ja pensaat oman onnensa nojaan, niin ne alkavat hädissään tuottaa hedelmää!
"Mummun puussa" (sokerimiiro) oli paljon raakileita, mutta omenat ovat jääneet pieniksi ja tippuvat pieninä ja matoisina alas. Ehkä kuivuus syynä. Toisessa sokerimiirossa, joka oli myös huonovointinen pari vuotta, on muutama isompi omena. Ja Sariolassa vain muutama hedelmä. Antonovkaa en ole käynyt läheltä katsomassa.
Puutarhassa ovat myyrät valloillaan. Monesta porkkanasta on puolet syöty. Olenkin jo hiukan niitä nostanut, pilkkonut ja kiehauttanut ja pakastanut. Täytyisi varmaan katsoa onko perumoita yhtään jäljellä.
Vadelmia sain vielä alkuviikolla hiukan puuron ja jugurtin päälle, samoin mustaherukoita. Tosin ne alkavat olla kuivahtaneita.

Sipulit ylös

Aika on mennyt marjapuskissa (ja töissä ja kokouksissa) niin että puutarha on jäänyt oman onnensa nojaa. Rikkaruohojen seassa kasvaa kyllä syötävääkin. Päivittäin haen sieltä porkkanoita, punajuuria, portulakkaa ja persiljaa. Ja kesäkurpitsaa. Tänään huomasin, että porkkanoista pitävät muutkin, myyrä oli käynyt ottamassa osansa. Täytyy varmaan kohta nostaa porkkanat ylös.
Tänään nostin talvivalkospulit ja sipulit, sipuleista oli osa kasvanut suuriksi, osa pienempiä. Isot olivat kesäkurpitsojen vieressä, olivatkohan saaneet vettä kun olin kesäkurpitsoita muutaman kerran kastellut.
Talvivalkosipulit olivat kohtuullisen kokoisia, eivät kovin suuria. Olisivat ehkä kaivanneet enemmän vettä heinäkuussa.
Toin sipulit pahvisissa mansikkalaatikoissa talon eteen kuivumaan aurinkoon ja lähdin kirkolle kokoukseen. Mennessä jo katselin synkkiä pilviä ja kotiin palatessa tuli vettä välillä rankastikin. Mutta ehdin kotiin ennen sadepilviä. Taivas oli tummien pilvien peitossa lähes kauttaaltaan, mutta sipuleihin paistoi vielä aurinko. Nostin ne nopeasti eteiseen ja hetken kuluttua sade ropisi myös täällä.
Vadelmia on tänä vuonna tullut melko hyvin ja matoja on yllättävän vähän. Taas vanhaan tyyliin olen ottanut parhaat syötäviksi sellaisenaan ja loput odottamaan mehustusta ja viileitä syysiltoja.
Välillä olen ihaillut tietysti ruusuja ja myös miljoonakelloja.

Tämän ruukun olen itse kasvattanut pienistä netistä tulleista taimista. Ilmeisesti sopivan kokoinen ruukku. Pienemmässä ruukussa kukinta on vähäisempää. Tänään lannoitinkin vielä ruukuissa olevia kesäkukkia. Talvehtiville kasveille pitänee kohta antaa syyslannoitetta. Ensi viikolla, kun pääsen taas pienen reissun jälkeen kotiin.

Sataa, sataa

Lopultakin sataa. Jo aamulla, kun kävin hakemassa marjoja puuron päälle, tuli muutama pisara. Mutta kunnon sadetta ei silloin tullut, hiukan pisaroita pitkin päivää. Kunnon sade alkoi vasta, kun olin laittanut sadevarusteet päälle ja mennyt vadelmia poimimaan. Nyt vasta tuntui olevan kypsiä marjoja kunnolla. Sateen yltyessä siirryin pihan nurkkaan, missä on puutarhavedelmia. Sainkin sieltä melko nopeasti lähes kolme litraa, jotka laitan odottamaan mehustusta. Sadevaaatteista oli se hyöty, ettei tarvinnut varoa nokkosia!
Mutta sadetta todella on kaivattu, toivottavasti sade jatkuu tällaisena, rauhallisena ja pehmeänä.

Viikonvaihteessa vanhapoika taas yllätti:

Kukat avautuivat lauantai-iltana ja nyt ne ovat jo kuihtuneet, siis suunnilleen vuorokauden ilo ja komistus!

Punaiset poimittu

Olen viime viikkoina vain ihaillut ruusujani, enkä ole katsonutkaan marjapensaisiin. Tänään lopulta menin tutkimaan punaherukoita ja hämmästys oli melkoinen - pensaat olivat lähes tyhjiä. Yleensähän niistä on tullut satoa enemmän kuin tarpeen. En tiedä oliki niissä marjoja paljon alun alkaenkaan, mutta rastaat ovat pitäneet puolensa. En ole laittanut mitään pelotteita, sillä mansikat saivat olla rauhassa ja yleensä marjoja on riittänyt linnuillekin. Mietin hiukan mitä teen ja sitten totesin viisaimmaksi poimia talteen, sen mitä vielä on. Tosin keskelle jäi vielä raakoja ja niiden varalta laitoin pari cd:t pensaan oksalle killumaan ja lintoja pelottamaan.
Huomenna täytyy tutkia mustat pensaat tarkemmin, ainakin yläoksilla oli jo kypsiä. Myös karviaiset ovat siinä vaiheessa, että laitoin verkkoa suojaksi supeja vastaan.
Vadelmat alkavat kypsyä, niitä näyttää tulevan kohtalaisesti, tosin metsävatut ovat pieniä. Kun tarkemmin mietin, heinäkuussa on saatu sadetta vähän, satanut on kyllä useinkin, putta vain muutama milli kerrallaan, eikä se riitä. Maa on rutikuivaa,
Näyttää siis siltä, että kun ennen olen laittanut mehumaijaan vadelmia ja mansikoita punaherukoiden mausteeksi, nyt laitan punaherukoita vadelmien ja mansikoiden mausteeksi!
Mutta ruusuissa riittää ihailemista, ruususiskoksetkaan eivät ole samanlaisia:

Satokausi alkaa vähitellen

Aika on mennyt kaikenlaisissa muissa puuhissa niin, ettei puutarhalle ole paljon aikaa eikä energiaa jäänyt kuin sadonkorjuuseen. Salaaattia tietysti olen hakenut (myös portulakkaa ja joskus punajuuren lehtikin mausteeksi). Mansikoita taisi tulla parhaimmillaa puoli litraa päivässä. Nyt pitäisi ottaa talteen rönsyjä uuteen penkkiin ja hävittää vanhat kasvit.
Vieraiden kunniaksi kaivoin ensin istutetut perunatkin ylös, sato oli pieni ja on tainnut myyrä verottaa osansa. Kesäkurpitsat ovat sen sijaan kasvaneet hyvin, jotkut liiankin suuriksi, kun en ole huomannut korjata talteen.

Tämän kuvan ottamisen jäkeen paistoin taas muutaman viipaleen jo aloitettua kurpitsaa ja toin puutarhasta salaattia hakiessanin pienen, noin kymmensenttisen kurpitsan, jonka käytän sellaisenaan salaattiin ja leivän päälle kuten tuoreen kurkun.

Parsakaalia ei tänä vuonna tule, pari reikäistä kasvia kyllä maalla on, mutta kukista ei merkkiäkään. Muutaman herneenpalon olen ottanut. Ja persilja kelpasi 7v. vieraalle. Ruuanlaitoon otin maalta myös pari isointa sipulia ja valkosipulin. Porkkanoita voisi varmaan kohta tutkia. 

Ruusupenkkiä olen käynyt ihailemassa, kitkemistä sekin kaipaisi. Keväällä istutettu valkoinen ruusu teki yhden kauniin kukan:

Peace-ruusut ovat kukkineet myös kauniisti. Alla olevan kukan iso koko ei näy kuvassa. Se oli noin viisitoista senttiä halkaisijaltaan.

Perjantaina kävin ystävän mukana mustikassa, saalis noin puolitoista litraa. Puutarhavadelmat jo hiukan punertavat, täytynee mennä tutkimaan, miten metsävatut jaksavat. Marjatuomipihlajan marjat ovat kadonneet räkättien suuhun, ennen kuin kypsyvät, koska en ole jaksanut/ehtinyt laittaa mitään pelotteita. Täytynee laittaa vielä johonkin oksaan vaikka harsoa, jotta edes muutaman marjan saisin.

Mansikoita

Tämän viikon olen lähinnä nauttinut puutarhan sadosta, hakenut salattia ja mansikoita syötäväksi. Ja pieniä kesäkurpitsan alkuja, joiden pää on alkanut kurtistua siihen malliin, etteivät en isoksi kasvaisi. Mutta olen silpunnut ne salaattiin. Nyt on jo isompiakin kasvamassa.
Alkuviikolla taisin kuitenkin perata punajuuripenkin ja kaivaa herneet harson alta huomatakseni, että etanat tai jotkut muut olivat ehtineet jo nauttia suurimman osan vähistä versoista. Kylvin taas porkkanoita tilalle, saa nähdä ehtivätkö kasvaa.
Ensimmäinen ruusukin ehti jo kukkaan. Kuvassa sen koko ei oikein näy, se on nimittäin aika pieni - mutta kaunis. Epäilen, että se on peräisin perusjuuresta, mutta täytyy vielä seurata, minkä kokoisia muut kukat ovat.

Malvakin kukkii

Viime yönä (tai ehkä jo aamua oli silloin) tuli vettä taas muutama milli. Kai hyvä, että maa pysyy kosteana, mutta niin pysyy klapikasakin, jota olen kuitenkin hiukan siirrellyt sisälle liiteriinkin.
Alkuviikolla uhattiin rankkasateella ja silloin otin muutaman pionin kukan maljakkoon, jotta saan ihailla niitä sisällä, jos sade vie ne huonoon kuntoon. Olenkin saanut ihailla pionin kukan hienoutta ja tuoksua.

Vaikka malvat eivät vielä oikein hyvin kasva ja kuki "oikealla" paikallaan terassin vieressä, muutama malva kukkii kauniisti nurmikolla taustanaan varsankelloja.

Kasteluakin

Olin juhannuksen sisaren mökillä noin 80 km:n päässä. Siellä ukkosti ja satoi juhannusyönä, mun kun palasin sunnuntai-iltana kotiin, sademittari oli tyhjä. Niinpä eilen jopa hiukan kastelin ruukuissa olevia kukkia, mansikkaruukku oli selvästi veden tarpeessa. Eilen illansuussa aloin myös kantaa klapeja liiteriin.
Yöllä kuitenkin satoi muutaman millin, niin että puunkannon voi taas unohtaa, eikä kastelukannujakaan ainakaan tänään tarvita. Iltapäivällä voi varmaan leikata pihanurmen loppuun, aloitin homman jo ennen juhannusta ja vein ruohosilpun valkosipuleiden katteeksi.
Mutta voiko tällaista kukkaketoa leikata:

Apilat tuoksuvatkin niin mukavasti, että saavat jäädä siihen kunnes kuihtuvat. Kuvan laidalla näkyy myös ensimmäinen kukkaan ehtinyt malva. Myös iso pionipuska aloittelee kukintaa:

Parsakaalit näyttävät aika kurjilta, mutta monessa taimessa on sentään eloa. Muutaman kuolleen parsakaalin tilalle laitoin vielä porkkanan siemennauhaa, että jotakin edes maasta saisin. 

Uudesta mansikkapenkistä sain eilen kolme kypsää mansikkaa. (Ja lisää kaupasta.)

Mansikka-aika on siis alkanut!

Kukkia

Minulla ei ole hienoja perennapenkkejä tai muita kukkaistutuksia. Annan luonnon hoitaa kukat ja itse kasvatan porkkanoita, sipuleita ym hyötykasveja,
Kaunein "perenna"penkkini on tämä pihan nurkkaus, jossa kasvaa runsaasti päiväkakkaroita, akileijoja, niittyleinikkejä, tädykkeitä ym. Valitettavasti koiranputket tahtovat peittää kaiken alleen. Kuvaan en saa paikan kaunetta, mutta alla hiukan makua

Pidä myös lupiineista ja annan niiden kasvaa. Tosin leikkaan kukkavarret pois kukinnan jälkeen, jotta ne eivät leviä pihassa. (En uskalla kertoa, minne ne siemenet heitän).

Seuraava kaunotar on jo hyötykasvimaalta, eli ensimmäinen kesäkurpitsan kukka.

Komea on myös raparperin kukinto

Joutomaalla ilahduttaa esimerkiksi tämä väripilkku - liekö joku ailakki - nokkosten vierellä

Viimeinen kuva ei ole enää kukista, vaan portulakoista, joita tokokuun lopun lämmin sää sai nopeaan kasvuun. Taisin heitellä turhan ronskilla kädellä pieniä siemeniä maahan, täytyy varmaan yrittää jotenkin harventaa.

Vettä riittää

Nyt ei tarvitse kastella. Taas puolentoista vuorokauden aikana on satanut noin 30 milliä. Ja ainakin yksi sadepisara on jokaisen päivä sääennusteessa. Silti voi ja toivottavasti tuleekin väliin puoutapäivä ja aurinkoa.

Pioni kukkii

Ensimmäinen pioni on jo kukassa, kaksi kukkaa auki, yksi vielä nupussa.

Muut pionit ovat vielä nupussa. Myös akileijat kukkivat, lupiinit ovat aukeamassa, ja tietysti leinikit tähtimöt ja muut luonnon kukat kauniina.

Ruusut on istutettu. Astiataimet olivat onneksi omajuurisia, ne eivät tarvinneet niin syvää kuoppaa ja säilyvät toivottavasti talven yli paremmin. Peacet tulivat paljasjuurisina, enkä kivikkoiseen maahan saanut niin suuria kuoppia kuin olisi pitänyt, mutta toivotaan, että jaksavat kasvaa.

Kun kiskoin yhtä kuolleeksi luulemaani ruusunjuurta pois, huomasin siinäkin pienen alun. Ajattelin että olin kuitenkin jo irrottanut juuret ja otin kasvin pois. Sitten tulin katumapäälle ja laitoin sen uudelleen maahan pieneen kuoppaan - annoin vielä mahdollisuuden. Kiva seurata, tapahtuuko mitään.
Torstaina otin vikatteen käteen ja raivasin tieni omenapuiden juurelle. (Maassa rehottavat nokkoset, koiranputket ym niin, että tarvitaan suojavaatetus ja raivausvälineet kulkemiseen). Uusin omenapuu oli joutunut tuhotyön kohteeksi, lähes kaikki lehdet oli syöty. Puu oli talven aikana mennyt pahasti vinoonkin, yritin sitä kyllä keväällä oikoa.
Olin jo ostanut pyretriiniä mansikoita varten, eilen sitten ryhdyin myrkytystouhuun, ruiskutin omenapuun ja parsakaalit, joista ei enää paljon ollut jäljellä, vaikka oli niitä jo ruiskutellut mäntysuovalla. Ja hiukan mansikoillekin pirskottelin myrkkyä, epäilen, että niitäkin joku kiusaa.
Parsakaaleja lukuunottamatta kasvimaa voi hyvin - myös rikkaruohot. Harson alla olleet valkosipulit ja porkkanapenki jo kitkin, sitä työtä riittää. Maanantaina ja tiistaina tuli vettä niin, että maa on kostea, mutta kohta saisi tulla taas sadepäivä tai -yö. Mutta mieluusti rauhallista sadetta, ei ukkosmyräkkää tällä kertaa.

Perun pahat puheeni

Perun pahaat puheeni kuolleista ruusuista. Kun tänään ryhdyin putsaamaan rikkaruohottunutta ruusupenkkiä uusia ruusujani varten, huomasin, että monessa ruusussa oli kuitenkin edes hiukan elämää. Henkeä oli uusimmissa ruusuissa, joiden ympärille olin rakentanut "kaulurin", kun en saanut kaivettua tarpeeksi syvää kuoppaa. Yksi vanhempikin ruusu taisi kyllä olla elossa. Eli siis pitää tehdä syvä kuoppa tai sitten lisätä multaa päälle. Tehdä vaikka laudasta reuna ruusupenkille ja tuoda multaa, sitä on vielä kasassa.
Kun perkasin ruusupenkkiä, lännestä paistoi aurinko ja idäsä jymisi ukkonen. Se meni ohi, mutta hetken päästä tuli toinen päälle. Sademittari oli mennyt vinoon, niin etten tiedä millejä, mutta kyllä vettäkin tuli!

Voihan ruusut!

Talven kosteus ja pakkanen vei ruusuni. Rehellisesti sanottuna ei ihme - ne eivät olleet kovin syvälle istutettu. Sentään yritin havuilla suojata.
Mutta siis kaikki menivät, myös paremmiltakin harrastajilta. Ajattelin ensin, että istutan yhden, jota voin ihailla. Mutta tänään kaupassa piti ostaa punaisen rinnalle valkoinen. Ja kun pääsin lopulta sähköpostiini, siellä oli tarjous ihanasta keltaisista Peace -ruusuista, enkä voinut olla tilaamatta. Niitä olen kasvattanut ja ihaillut parina kesänä.
Huomenaamulla siis ruusupenkin kimppuun.
Onneksi sentään pionit ovat kunnossa, niitäkin pitäisi hiukan hoivata.
Tänään tuli vettä niin, ettei kastelua pariin päivään tarvita. Mittariin oli kertynyt 30 milliä. Olin poissa kotoa pahimman sateen (ja ukkosen) aikaan, tullessa näykyi pihalla myös rakeita ja isot kasvit olivat laossa ja jotkut kukatkin olivat hakkaantuneet mataliksi.
Ukkosia ja sateita luvataan huomiseksikin. Sateella olisi hyvä tehdä töitä tietokoneella, mutta ukkonen estää sen. Vanhassa talossa ei ole joka paikassa maadoitettuka pistorasioita, ja ukkossuojat vaativat maadoituksen.

Parsakaalit syöty

Lämmin ilma taitaa tehdä hyvä myös tuholaisille. Parsakaalin lehdet ovt maistuneet ötököille turhan hyvin, joistakin kasveista on jo kaikki lehdet menneet. Tänään ruiskutin mäntysuopaliuosta, saa nähdä auttaako. Istutuin keskelle parsakaaleja samettikukan, jotta se tuoksullaan hiukan estäisi ötököitä, mutta ei siitä ollut apua.
Viime vuonna, kun oli kylmää, parsakaalit pärjäsivät paremmin.

Kukkia

Nämä kukat ovat jo muistoja. Voikukat olen leikannut ja marjatuomipihlajan kukat ovat kuihtuneet. Kuva on otettu viime maanantaina eli 27.5. jolloin ne olivat jo alkaneet kuihtua.

Valmis!

Ennätys tämäkin. En muista, milloin olisi ollut jo toukokuussa kaikki kylvöt tehty. Äsken laitoin viimeiset porkkanat ja perunat maahan. Toki jätin hiukan tilaa uusille salaattikylvöille ja ehkä jonkun perunan vielä piilotan johonkin tyhjään kohtaan.
Mutta usein olen istuttanut viimeiset perunat vielä juhannusviikolla.
Kukista en tässä yhteydessä puhu mitään. Pakkanen vei kaikki ruusut, enkä ole miettinyt mitä nille teen.
Ja ensimmäiseat kylvökset kaipaisivat jo kovasti kitkemistä. Harson alla kasvavat hyvin myös rikkaruohot!

Tarkka myyjä

Jokavuotinen huvini on laskea, montako purjon ja parsakaalin tainta saan, kun ostan niitä torimyyjältä tusinan. Tällä kertaa myyjä oli purjojen kohdalla melko tarkka, 14 tainta. Parhaimmillaan olen tainnut saada parikymmentä tainta. Parsakaaleja tuli sentään enemmän, 18 tainta.
Istutin jo kesäkurpitsatkin, vaikka en ehtinyt (jaksanut) tehdä niille sellaista penkkiä kuin olin suunnitellut. Muistin, että jos kaksi tainta tuottavat hyvän sadon, en tiedä mihin sen laittaisin. Siis vähempikin riittää. Voinhan laittaa myöhemmin kompostia tavallaan katteeksi, kyllä siitäkin ravinteet veden mukana valuvat juuristoon.

Punajuuret ja sipulit

Tänään istutin eilen ostamani mansikat. Ostin 10 taimen pakkauksen sekä Sengaa että Jonsokia, vanhoja tuttuja laatuja molemmat. Tein ostokset niin kiireisesti, että vasa kotona tajusin molempien olevan myöhäistä lajiketta. Jos lisään ensi vuonna, täytyy muistaa ostaa jotakin varhaista. Suurin osa meni penkkiin, pari Sengaa laitoin vanhaan säkin päälle, ja säkin yhteen reikään yhden rohtosamettikukan. Muutama Senga etsii veilä paikkaansa.
Ostin taas yhden mansikka-amppelinkin. Mansikoita en ole niistä kauheasti saanut (ehkä pitäisi lannoittaa enemmän) mutta aina yhden hyvä ruukun seuraavaksi kevääksi.
Ja tietysti ostin myös samettikukkia, joiden istutus odottaa vielä.
Tämän päivän urkka oli saada punajuuret ja sipulit maahan, mikä onnistuikin. Perunat odottavat vielä kylvämistä, torstaina ehkä voisi ostaa jo purjon ja parsakaalin taimet ja kai papuja ja herneitäkin saa kohta kylvää, on sen verran ollut lämmintä.

Lisää tulppaaneja

Kauniita ovat kerrotut tulppaanit. Pihassa niiden kaunettua himmentää kuitenkin ympärillä jo kukkivat voikukat.

Nämä kaksiväriset kaunottaret avautuivat viimeksi.

Siivousta ja tulppaaneja

Kylvöt ovat edenneet hitaasti. Aika on kulunut muissa puuhissa tai siivouksessa. Maanantai-iltana muistin, että herukkapensaat pitäisi leikata. Se olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, ennen silmujen puhkeamista, mutta parempi edes myöhään. Viime vuonna työ taisi jäädä tekemättä. Tänään sain viherherukoista kaikki lamoavat oksat karsittua. Sivupellon puskat tosin jäivät taas oman onnensa nojaan, mitä nyt muutamaa ohi kulkiessa hiukan karsin. Sieltä kuitenkin löytyi yllättäen neljän karviaspensaan alkua. Viime syksynä löysin ruohojen keskeltä vain yhden, muiden suhteen olin jo menettänyt toivoni. Nyt riivin hiukan ruohoja ja sammalta niiden ympäriltä ja vein kalkkia ja lannoitetta juurille. Jospa jaksaisi tänä kesänä hiuka hoitaa niitäkin, ainakin leikata ruohoja ympäriltä, niin että puskat ovat näkyvissä. Siinä yhdessä oli tosi isoja ja makeita marjoja.
Tänään oli taas enemmän aikaa puutarhatöihin. Siivosin yrttipenkkiä ja istutin sinne torilta ostamani sitruunamelissan, entinen oli kuollut. Ja sitten rupesin siivomaan mansikkapenkkiä ja haaveilemaan taas  paremmasta mansikkamaasta. Olisi kiva saada omalta maalta mansikat aamuisin puuron päälle. Vähät mansikkani ovat huonossa kunnossa, mutta jospa naapurin innostamana hankkisi luonnonmukaista torjunta-ainetta.
Pihan puolella ovat alkaneet tulppaanit aueta. Toisissa oli pyöreä nuppu ja odottelin, mitä paljastuu, tulos alla:

Teräväkärkiset pysyttelevät vielä nupulla, mutta ehkä pian nekin näyttäytyvät. 

Pioneista ensimmäinen oli taas reilussa kasvussa, kolmessa muussakin näkyi elon merkkejä, yksi on vielä aivan hiljaa, toivottavasti kuitenkin aikanaan herää.

Alas leikattu ruusupuska nukkuu loukkaantuneena.

Porkkanat

Tänään kävin "kirkolla" ja sain porkkanan siemeniä. Ostin nauhassa olevia, mutta yritin taas olla liian fiksu. Laitoin (onneksi vain toisen paketin) veteen hetkeksi likoamaan. Ajattelin, että niin paperi sulaa paremmin. Mutta paperi menikin niin ohueksi ja tarttui toiseen kiinni, niin että osan kylvin pari liuskaa yhdessä. Mutta saanpahan nyt seurata, oliko liotuksesta apua. Kummassa rivisstä taimettuvat ensin, onko eroa?
Lähikaupassani huomasin, että turhaan olin pelännyt valkosipulin siemenien puutetta. Tavallisten siemensipuleiden rinnalla on myös valkosipuleita istutettavaksi, jonkun kotimaisen luomutilan tuotantoa.
Illansuussa innostuihin vielä leikkelemään mustaherukkapuskiani. Kaikki vähänkin lamoavat alaoksat pois. Kaikkia en jaksanut leikellä ja edessä vielä urakkaa siinä, kun kuljetan leikatut oksat pois. Kottikärry on täynnä multaa, kun yritän tehdä multakasasta kasvimaata.
Pitäisiköhän katsoa huomenna kaupasta uusia kevyitä kärryjä.
Pari seuraavaa päivää meneekin taas paperitöiden parissa.

Kuin kesäilta

Ulkona on kuin kesäilta. Ainakin jos ei katsele kovin korkealle. Ruoho kyllä viheriöi, mutta koivut ovat vielä talvipuhtaita. Vain yksi koivu vihertää hiukan.
Istuskelin ja lueskelin pihakeinussa kesäilmasta nauttien. Tänään piti kylvää porkkanoita, mutta eipä ollut siemeniä. Yleensä ostan keväisin aina siemenpusseja, kun niitä kaupoissa näen ja sitten huomaan kotona, että edelliskevään siemeniäkin olisi ollut. Tänä keväänä en ole ostanut mitään, ja käytin kaikki porkkanan siemenet viime vuonna. No, huomenna täytyy lähteä liikkeelle ja viimeistään tiistaina niitä varmaan löytyy.
Eipä ollut muutoinkaan hyvä iltapäivä. Tiputin eteisen ikkunalta pienen rasian, jossa oli kaikenlaisia nauloja, vanhoja pattereita ja halogeenilamppuja. Niinpä siivoushommiin, mikä ei koskaan ole pahaksi. (Ja sainpa heitettyä siivotessani yhdet kengät roskiin - voin hyvällä omallatunnolla katsella uusia,)
Mutta siivotessa karkasi terassin pöydältä muovipussi, jossa olin säilyttänyt siemenpusseja. Muovipussin pohjalla oli tietysti kaikenlaisa siemeniä ja suunnittelin kylväväni ne isoon ruukkuun ja seuraavani, mitä sieltä kasvaa. Kun sain pussin kiinni, se oli tyhjä. Täytyypä seurata, kasvaako nurmikolla salaattia ja porkkanoita.
Ja kylvin myös samettikukkia pikku ruukkuihin. Siemenet olin ottanut talteen viime syksynä. Kylävän samettikukkia, jotta voin seurata niiden kasvua, vaikka yleensä ostan keväällä myös kukkivia samettiruusuja omien kasvua odotellessa.
Huomasin että nettipuutarhuriltani tilaamistani yrtin taimista yksi oli kuollut, muut jotenkin hengissä, osa paremmin, osa huonommin. Kunhan kasvavat, alkaa selvittely, mikä on mitäkin. Sitruunamellissan tunnen ja rohtosamettikukat siitä, että niitä on paljon.

Ruusupuska alas

Meinin tänään leikkaamaan vanhaa ruusupensasta, jota olen jonkin verran saksinut joka kevät. Nyt innostuin ja leikkasin alas koko puskan. Saa nähdä miten sen käy. Leikkaus olisi pitänyt tietysti tehdä jo aikaisemmin, osa versoista on jo selvästi kasvamassa. Mutta pensas on ollut turhan iso. Siinä on aina paljon nuppuja, joisa suuri osa ei jaksa puhjeta kukkaan. Ja kukatkin ovat niin haalean-vaalean punaisia, etten kauheasti pidä niistä. Mutta katsotaan, miten ruusun käy!
Jollakin puutarhasivulla mainostettiin  perinteistä myskimalvaa. Sanottiin, että se kestää kuivuutta, mutta ei märkää talvea. Viime syksy oli märkä ja tammikuussakin yksi lämmin jakso. Ehkä se vei malvat. Onneksi alkuja löytyy myös puutarhasta, kun pitää silmät auki. Pari versoa taas tänään siirsin terassin reunaan.
Malvat löytyivät,kun käänsin yhden penkin päätä, jotta sain istutetua siihen itäneet perunat, jotka olivat odottaneet mullassa ja paperipussissa. En ollut tarpeeksi muistanut kastella niitä, joten vain yksi oli oikeasti lähtenyt kasvamaan, Mutta katsotaan, miten perunoiden käy.

Narsissit kukkii - mutta missä malvat

Ensimmäiset narsissit avautuivat pari päivää sitten - ehkä noin viikon tavallista myöhemmin. Yksi voikukkakin jo kukkii. Mutta malvoja ei näy missään. Muutama (kolme?) vuotta sitten ne olivat myös hävinneet, mutta kun siirsin muualta löytämiäni alkuja terassin reunaan ja myös kylvin sinne siemeniä, viime vuonna näytti jo hyvältä. Ja taas samaa hommaa, siirtelin tamia ja onneksi löysin myös talteen ottamiani siemeniä. Odotellaan ja katsotaan.

Tänään sain myös istutettua toisen penkin valkosipulia. Jos saan kaikki hyvin hoidettua ja kasvamaan, kyllä niitä riittää talveksi ja ensi kevään istutuksiin.

Seuraavaksi vuorossa porkkanat ja talvivalkosipulipenkin kunnostus, ovat jo sen verran pinnalla, että näkyy missä kasvavat.

Kylvöjä maahan

Eilen tein ensimmäiset kylvöt maahan. Istutin penkin tavisipulia. Totesin, että lopulta yllättäen löytyneet kotimaiset luomuvalkosipulit olivat niin suuria ja niissä oli niin monta kynttä, että istutettavaa (ja syötävääkin) riittää. Nyt sataa, mutta ensi viikoksi on luvattu kaunista ja lämmintä, täytyy yrittää ehtiä puutarhaan. 
Laitoin myös hiukan salaatin siemeniä suoraan maahan. Siemenet olivat vanhoja, mutta toivottavasti itävät. Toisetkin siemenet ovat jo itäneet, mutta ovat niin hentoja, etten uskalla vielä siirtää mihinkään.
Kummankin istutuksen päälle laitoin harsoa. Valkosipuleiden päälle lähinnä siksi, etteivät rastaat sekota maata. Talvivalkosipulipenkin ovat möyhentäneet pahasti. Laitoin siihen syksyllä ruohoa katteeksi ja sen alta on tietysti löytynyt mukavasti matoja. 
Sadetta odotellessa laitoin eilen myös hiukan kalkkia kasvimaalle ja omenpuiden alle. Olen huono ja laiska kalkitsija, todennäköisesti nytkin laitoin liian vähän.
Pihassa ovat krookukset jo lakastuneet, mutta narsissit ja tulppaanit vasta nupulla. Katselin viimevuotista blogia (vuodatuksessa) ja vuosi sitten olivat narsissit jo kukassa.
Vain muutama pieni sininen (helmilija?) kukkii pihassa. Ja tietysti ostetut orvokit.

Ja pihassa kukkii tietysti myös jokakeväinen klapikasa. Tällä kertaa tämä tilataidetos on aika säännöllisen muotoinen, mutta tulee liiankin pitkälle pihaan. Kunhan kuluu kuukauden verran, saan aloittaa puiden sisäänkantourakan. Toivottavasti riittää aurinkoisia ja kuivattavia säitä. 
Mutta kasvit kaipaavat vettä. Mitä uskaltaisi toivoa, sadepäivä kerran viikossa - tai sadeyö.

Ensimmäiset kylvöt

Tänään on ollut todellinen kevätpäivä, lämmintä yli 10 astetta. Seu houkutteli ulkotöihin ja muuten ulos keväästä nauttimaan. Kävin metsän reunassakin sinivuokkoja katsotmassa, mutta turhaan. Tulin puutarhan kautta pois ja huomasin, että punahierakka ja ruohosipuli ovat jo kasvussa.
Talon edessä kasvaa niin paljon krookuksia, että olen yllättänyt, en muista niin paljoa istuttaneeni. Myyrät ovat työntäneet pihaan multakasoja, mutta sinnikkäästi niidenkin läpi krookukset työntyvät, eivät siis kelpaa myyrille. (Olen huono kuvaamaan, kaikki krookukset eivät kunnolla erotu.)

 

 

Innostuin myös laittamaan salaatin ja samettikukan siemeniä itämään. Mielessä oli tietysti viime kesän salaattipula. Olin ostanut salaatin siemeniä nauhassa ja siitä oli helppo laittaa aina yksi siemen kasvamaan pienoiskasvihuoneen kylvöruukkuun. Toivottavasi maa lämpiää, niin etta saan ne maahan, kunhan itävät.

Viime syksynä talteen ottamiani samettikukan sienemiä laitoin itämään nettipuutarhurilta tulleisiin taimikotelohin. Ja komeron nurkasta löytämiäni itäneitä perumoita laitoin paperipusseihin kasvamaan.

 



Vielä lunta

Kevät on myöhässä. Huhtikuun alussa oli pitkään kauniita aurinkoisia päiviä. Lämpötila päivällä juuri ja juuri nollan yläpuolella ja öisin pakkasta kymmenkunta astetta tai yli. Vasta tällä viikolla on alkanut olla öisinkin  mittari nollan yläpuolella. Ja on satanut myös vettä, mikä on sulattanut hankia tehokkaasti. Silti niitä riittää.
Normaalisti näihin aikoihin on jo löytynyt ensimmäiset sinivuokot, nyt ole käynyt edes etsimässä. Ehkä viikonloppuna, jos on pari aurinkoista päivää.
Aurinko kuitenkin sulatteli jo lumia talon edestä ja niinpä sain ensimmäiset krookukset kuvattua muutama päivä sitten eli 12.4.

 

Ja sitten pari hetki sitten otettua

Viljelyä olen sen verran aloittanut, että tilasin puutarhurilta hiukan taimia, vaikka joka kevät vannon, etten enää. Nyt oli hyvä tekosyy kasvilamppu, jonka halusin hoitamaan keittiön  kultalehteä. Se varistaa aina talvella puolet lehdistä, vaikka yritän pitää halogeenivaloja päällä. Nyt kukkalamppu valaisee riittävästi koko keittiön nurkan.
Mutta taimia tilasin kuitenkin vähemmän kuin ennen. Miljoonakelloja, jättiverenpisaroita ja uutena kokeiluna tuoksupelargonioita, jotka on tarkoitettu Mirjalle, sillä niiden pitäisi karkotta hyttysiä. Taimet ovat jo eteisen ikkunalla, vain yhtenä päivänä olen nitä hiukan ulkoiluttanut. Jospa huomenna kokeilen hiukan sadetta tai kosteaa ilmaa niille?
Puutarhurilta sain myös vihannesportulakan siemeniä, omista en siemeniä viime kesänä saanut.
Olen yrittänyt etsiä kotimaisia valkosipuleita, sillä omia on vähän ja pieniä. Mirja yritti ostaa Tampereen hallista, mutta sielläkään ei enää ollut. Täytynee hoitaa hellästi ja huolella omat ensi kesänä, että sato ja kanta vahvistuisi. Talvivalkosipuleita on toki maassa.
Krookusten lisäksi maasta on jo nousemassa tulppaaninen ja narsissien alkuja. Orvokkipadan voisi ostaa, kunhan eteen osuu.

 

Lunta taas

Alkuviikolla oli kaunista ja lämmintä, parhaimmillaan vamaan + 5 astetta. Lumi suli, porraskivi oli mukavan puhdas ja kuiva, samoin autotallin edusta. Tiet sulivat. Aurinkokin joskus näyttäytyi. Mutta eilen ja tänään on tullut lunta toistakymmentä senttiä ja maisema on taas talvisen valkoinen. Takatalvesta ei kai kuitenkaan voi vielä puhua, onhan nyt vasta maaliskuun alku.
Aurinko on todella ollut piilossa. Jos se pilkahtelee kuten nyt, mielikin heti valostuu.
Muut kertovat jo blogeissaan kylvöistä ja taimista ikkunalaudoilla. Minäkin olen katsellut siemen- ja taimiluetteloita, mutta en ole mitään tilannut.
Puutarhurin ohjeen mukaan pitäisi nyt laittaa valkosipulit jääkaappiin kylmäkäsittelyyn. En ole sitä viieme vuosina huomannut tehdä ja sipulit ovat olleet pieniä. Yritin katsella luomukaupasta kotimaisia valkosipuleita siemeneksi, mutta ei ollut. Pitänee nyt valita isoimmat ja laittaa jääkaappiin odottelemaan kevättä. Ja kastella ja lannoittaa hyvin, josko kasvaisivat isommiksi.