Sieniä löytyy

Eilisessä blogitekstissä unohdin kertoa tämän syksyn uutuuden, olen oppinut löytämään sieniä lähimetsästäni. Jo viime vuoden syksyllä löysin sattumalta sieltä suppiksia, kun menin etsimään sieniä hakevaa tytärtäni. (Muita sieniä en uskalla poimia kuin suppiksia ja kantarelleja.)
Tänä syksynä lähdin etsimään, löytäisinkö vanhan paikan, mutta en löytänyt. Sen sijaan löysin tien toiselta pulen yhden männyn juurelta supppiksia toista litraa. Olen saman puun juurelta hakenut sitten myöhemminkn pari kertaa yhden soosin ainekset.
Olin varustautunut myös puolukoiden poimintaan, se saalis jäi pienemmäksi.

Tänään lähdin taas kävelylle metsään ja palatessa poikkesin katselemaan josko vielä. Puunjuuren tiesin jo tyhjäksi, olin siellä pistäytynyt muutama päivä sitten viedessäni viimeisiä omenia metsään peuroille. Ja löysinkin - ensin yhden suppiksen, jota kannoin kädessäni, sillä en ollut varustautunut edes muovipussilla. Sitten löysin kantarelleja ja vielä toisen suppiksen, Mietin jo teenkö myssystäni seinikorin, mutta enempää ei tullut vastaan. 

Hyvä  näinkin. Ja tiedänpähän nyt mistä löydän suppiksia. Ehkä opettelen tuntemaan muitakin sieniä, niitä kyllä metsässä on.

Jo joulukuussa

Nyt on siis jo joulukuu. Muutamana aamuna maa on ollut valkoinen, parhaimmillaan lunta on tainnut olla lähes 10 senttiä, mutta yleensä sää on ollut harmaan sateinen.
Sato on tietysti korjattu talteen - paitsi tyrnejä on vielä pensaat oransseina.


Niitä ei tietysti ole enää aikoihin voinut poimia, ovat niin pehmeitä, eivätkä linnutkaan ole huolineet. Pakkasessa on näitä - ja myös muita marjoja ylenmäärin.
Ja myös muutama antonovka on puussa. Ei ole pitkä aika kun yritin kerätä niitä hankkimaani hedelmähaaviin, mutta eivät tulleet, vaan olivat niin tiukassa.  Ja olen päättänyt, että saa riittää. Toissapäivänä tein vielä yhden omenapannarin ja pakkasessa on omenapaloja seuraavia odottamassa.
Muutama Sariola odottaa vielä eteisen kaapissa syömistä. Ne sain kaikki talteen.

Sarioloita tuli mukavasti, samoin mummun puun omenia. Kauan kauan sitten istutettu kääpiöomenapuukin, jonka olen jättänyt hoitamatta, tuotti nyt 12 hyvää omenaa.
Ja se mustaherukkapensaan keskelle kasvanut yllätysomenapuu antoi hyviä hedelmiä - aikalailla kaneliomenan makuisia. Niistä pitivät linnutkin.

Nyt kokeilen saano talvetettua verenpisarat, Niistä toinen on salin ikkunalla hiukan hupussa, jottei pääse valoa ja toinen eteisen komeron lattialla. Ne leikkasin alas. Eteisen ikkunalla kasvaa miljoonakello, sitä en ole leikannut ja näytää melkein kasvavan. Eteisessä on lämmintä noin 15 astetta, samoin täällä salissa muulloin paitsi viikonloppuisin.
Niin ja lehtikaalia otin vielä tällä viikolla, vielä olisi puutarhassa hiukan violetteja kaalia, muut on menneet taas peurojen suuhun -samoin kuin mansikanlehdet tuttuun tapaan.