Pionit ja muut kukat

Keväällä selvittelin pionieni nimiä ja laitetaan ne nyt tännekin turvaan. Se ensimmäinen, jossa on vain pari kukkaa on todennäköisesti tarhapioni Rubra Plena. Sitten tuo, missä on keltaista keskellä on Karla Rosenfelt. Niitä on ehkä kaksikin, tai toinen on ainakin samannäköien. Yhden tummanpunaisen nimen olen näemmä jo kadottanut, mutta suuri  vaaleanpunainen pensas on Sarah Bernhardt. Pionit olivat myöhässä, mutta kukkivat kauniisti.

Sain tänä kesänä itsekin jättiverenpisarat kukkimaan kauniisti. Olen aina vienyt yhden valmiiksi istutettuna tyttärelle ja siellä se kasvaa ja kukoistaa paljon kauniimmin kuin minulla. Mutta ilmeisesti tuo liiterin seinä on täällä sopiva kasvupaikka, muualla se ei ole menestynyt.  Kesällä sain ihastella taas miljoonakelloja.

Ja nyt syksyllä ilahduttaa nämä samettikukat (kaikki ei mahtuneet kuvaan), joiden taimet ovat taas tyttären anopin kasvattamia. Nekin ehtivät kukkaan vasta kesällä, mutta ovat sitten pysyneeet kauniina ja keväällä kukkivina ostetut ovat jo kuihtuneet.
Myös  kevään ensimmäiset orvokit ilahduttavat. Leikkasin ne matalaksi ja osa ryhtyi taas kasvamaan ja kukkimaan.
Keväällä aloittamani tuoksuvatukan turman olen jaksanut pitää, Pieniä alkuja nousee vieläkin, mutta ei enää sitä tahtia kuin kesällä. Tatarta en ole jaksanut yhtä hyvin pitää kurissa, mutta ei sekään ole pitkäksi päässyt.

Tyrnejä riittääää

Kesä on mennyt, niin että bloggauskin jäänyt. Kaiken muun lisäksi elokuussa työllisti ikkunapokien maalaus, jota pitäisi jatkaa, jos lämpöä ja kuivaa ilmaa riittää.
Kasvimaa on jäänyt lähes oman onnensa nojaan, mutta satoa olen tietysti yrittänyt ottaa talteen. Mansikoita tuli vain muutama, vaikka CD-levyt pitivätkin linnut poissa. Saskatoon eli marjatuomipihlaja teki marjoja runsaasti, niin etteivät linnutkaan ehtineet kaikkia syödä, vaan minä sain pakastimeenkin vähän. Löysin jostakin ohjeen, jonka mukaa marjoja kannattaa laittaa puuron senkaan. Ne eivät hajoa, mutta saavat mantelisen maun kuumetessaan. Oli hyvää.
Punaherukoita tuli riittävästi, ovat vielä pakkasessa odotttamassa mehsutusta: tarkoitus tehdä enimmät mehut sisarelle, itselle vain yksi kattilallinen. Mansikoitakin on nyt riittävästi mehuun ja syötäväksi. Ole jo yhden purkin syönyt.
Sisko pyysi mustaherukoita hilloa varten. Luposin reteästi: kyllä nyt pari-kolme litraa löytyy. Mutta sain käydä kaikki pensaat läpi ja ottaa joka marjan talteen. Lopulta poimin myös yhden villinä kasvaneen pensaan. Sain siskolla muutaman litran, itselle hiukan syötäviä ja ehdä pienen pussukan mehua varten.
Vadelmia tuli metsästä ja pihan nurkasta ihan kohtalaisesti. Ensin tuntui että olivat pieniä, koska heinäkuu oli hyvin kuiva, mutta myöhemmin läytyi isompiakin - aivan viime päiviin asti. itse asiassa edellen napsin aina jonkun suuhun, vaikka eivän enää ole yhtä hyviä ja makeita kuin kesällä.
Ja siis tyrnejä on oksat täynnä. Olen pari viikkoa poiminut niitä minkä ehtinyt ja pari tuttavaakin ollut poimimassa itselleen. Edelleen pensaat lähes täynnä, mutta aion lopettaa. Minulla on enemmän kuin tarpeeksi itselleni ja parille tutulle, joille olen luvannut viedä. Olen jo kokeillut tyrnipiirakan ohjeatta ja miettinyt mihin niitä voisin käyttää. Yhden satsin laitoin likööriksi samoin kuin viherherukoita.

Valkosipulit otin kerrankin ajoissa talteen. Ne ovat edelleen korissa liiterissä odottamssa käsittelyä. Sato oli hvyä, mutta isokyntissä on se ongelma, että menee monta sipulia - itse asiassa ainakin viidesosa uusiksi siemeniksi. Ja toisaalta, kun syön niitä raakana, yksi kynsi on turhan iso. Pitäisi tehdä taas valkiospulihunajaa.
Salaatit pitivät viileästä säästä. Heinäkuu oli kuiva, mutta kastelin hiukan lähinnä salaatteja ja kesäkurpitsaa. Salaatit kasvoivat yli äyräiden, olen jo joutunut ostamaan kaupasta. Parsasalaatti oli hyvää ja käytin sen varsiakin, samon mangoldia. Ne kannttaa vain kylvää todella harvaan tai sitten harventaa. Pinaattii laitoin vain kohtalaisesti pakkaseen.
Lehtikaalia on taas yli oman tarpeen. Olen vienyt sitä tutuillekin.
Sipulitkin olen nostanut, ne jäivät melko pieniksi, koska istutin myöhään. Ja ihmettelin edelleen niitä ensimmäisiä siemensipuleita, ne säilyivät koko kesän maassa, eivät kasvaneet, mutta eivät mädäntyneet.
Porkkanaa ja muutaman punajuuren olen syönyt, pitäisi varmaan nostaa ylös, sillä jtokut pikkumadot tms syövät niihin mustia raitoja.
Kesäkurpitsoita tuli muutama vihreä, keltainen ei taaskaa tuottantu satoa. Ja papuja olen tainnut keittää pari pientä satsia.
Kukista ilahdutta ainakin Peace, joka teki kolme ihanaa kukkaa.