torstai 30. heinäkuuta 2015

Mansikat pakkasessa

Joka syksy mietin, paljonko viime vuonna laitoin mansikoita pakkaseen. Laitetaan siis muistiin: olen ostanut pakastamista varten 5x5 kg laatikkoa. Osa (muutama litra)  marjoista mehua varten kokonaisina ja perkaamattakin, loput sokerin kanssa soseeksi. Ja mehustukseen muutama litra omia ja syötäväksi ostetuista jääneitä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Mansikoita, mutta ei perunoita

Tai kyllä perunoitakin hiukan. Pari vartta kun nostaa, saa perunoita pariksi kerraksi yhdelle hengelle.
Niin ensin kylvetyistä. Myöhemmin maahan laitetut ovat jotenkin huonon näköisiä, varret pienet ja haaleat.
Mansikoita on tullut mukavastikin, vajaa litra päivässä, riittää aamupuuron päälle ja iltajugurttiin.
Mansikoita ostin viikko sitten 10  ja nyt on tilauksessa 15 kg.Tilasin jo maanantaina ja huomen aamulla täytyy kysyä, sillä perjantaina aamulla lähden muutamaksi päiväksi reissuun.
Pinaatti on kasvanut hyvin, kun alkuun pääsi, ja söin sitä tänään ja laitoin pakkaseen. Olen oppinut, että pinaatit täytyy esi ryöpätä, mutta googlamalla opin, että voi ilman sitäkin syödä. Myös persilja ja sitruunamelissa ovat kasvaneet tosi hyvin, isoiksi puskiksi niin, että punahierakka on jäänyt niiden jalkoihin.
Minulla on ollut sademittari rikki, mutta naapuri kertoi että tässä kuussa on satanut jo 150 milliä. Eilen ja tänään on ollut aurinkoisia päiviä, pesin pari mattoakin tänä aamuna. Ne toin yöksi sisälle kuivumaan, yöksi kosteus nousee kuitenkin lähelle 100 prosenttia.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Viidakon raivausta

Tämä kesä on ollut niin sateinen, että kaikki (luonnon) kasvit ovat kasvaneet hurjaa vauhtia, niin että niiden leikkaus on kuin viidakon raivausta. Yhteen pihan nurkkaan olin päästänyt lupiinit valloilleen (ovat kauniita) ja seasssa oli tietysti kaikenlaista heinää, jonka sade oli vielä kaatanutnurin. Ensin leikkelin lupiinin kukat tai siis siemenet ja vein metsään. Sitten viikatteella ja pitkävartisilla saksilla, jotka ovat lopulta kaikkein tehokkaimmat ja helpoimmat käyttää. Ja loppusiivous vielä ruohonleikkurilla.Nyt maa on onnettoman ruman ja paljaan näköinen, mutta kaunistunee sykysn myötä.
Täytynee ensi keväänä muista tämä raivaus ja pitää lupiini kurissa käyttämällä siellä ruohonleikkuria ahkerasti keväästä alkaen. Tien varressa saa kasvaa pari pensasta.
Pelkästään viikatteella raivasin äsken polun punaherukkapensaiden luo ja sitten raivasin niitä esiin koiranputkin, nokkosten ym seasta. Marjat näyttivät yllättävän pieniltä, ainoastaan siin pensaassa, mikä pahiten kärsi mylläyksen yhteydessä marjat olivat melko suuria. Kuitenkin olen toisistakin pensaista joka vuosi katkonut vanhoja oksia. Ehkä vielä kasvavat, vaikka mulle kyllä riittää vähempikin määrä.
Mustaherukat ovat "viidakossa" näkymättömissä. Kaipa niitäkin tulee. Kunnon varusteet vaan päälle poimiessa. Karviaisia tulee paljon, jos saan säästettyä ne supeilta.
Isommassa "mummun puussa", joka on onnettoman surkean näköinen on vain kolme raakiletta, kaikki samassa oksassa. Pienemmässä on omenia paljon, samoin yllättäen Sariolassa tänäkin vuonna.
Varmuuden vuoksi vein sen surkea puun juurelle vielä myyräkarkottimen. Puun vieressä oleva viime syksynä istutettu on sekin hiukan huonon näköinen, toivottavasti kaikki myyrät häviävät nyt.
Mansikoita olen saanut omasta maasta hiukan, sen verran kuin tarvitsen (nuukasti käyttäen) aamupuuroon ja iltapiimään. Luulin, että rastaat syövät niitä ja laitoin cd levyjä ja käärmeen pellolle. Syöjinä taitavat olla myös etanat. Jostakin luin, että etanat pelkäävät kahvin hajua, käytetyt kahvinporot siis mansikkamaalle.
Eilen taas perkailin puutarhaa ja vielä harventelin porkkanoita, sain jo muutaman pikkuporkkanankin suuhuni. Salaattia ja lehtikaalia haen joka päivä, punahierakka ei ole kunnolla kasvanut. Persiljaa pitäisi jo kuivatakin ja pinaattia käyttää (ja vaikka pakastaa).